Tampereen Iceheartsin matkakertomus Kilpisjärven hiihtovaellukselta 29.3.-4.4.2021. Katso videokooste vaelluksesta Iceheartsin YouTube-kanavalta.
Kaukajärvi-Annalan kasvattaja Antti Markkanen heitti ilmoille jo kauan sitten, että haluaisi lähteä hiihtovaellukselle Lappiin joukkueen poikiensa kanssa. Hänen tietotaitoonsa ja rakkauteensa retkeilyä ja eräilyä kohtaan oli helppo tarttua, ja liittyä retkikuntaan myös Tesoman kasvattaja Hotakainen oman joukkueensa poikineen. Retkuetta vahvistettiin vielä alkutalven aikana yhdellä lisäaikuisella; vahvana ahkion vetäjänä ja mahtavana leipien voitelijana tunnetuksi tullut Kaukajärvi-Annalan Arto Tukio otti haasteen vastaan ja tiimi oli valmis. Kolme aikuista ja kuusi poikaa olivat valmiina elämänsä ikimuistoisimpaan reissuunsa.
Yli 2000 ajokilometriä suuntiinsa yhteensä. Paljon keskusteluja, naurua ja Suomen maisemien tutkailua lähes koko Suomen mittakaavalla. Kokemus jo tämäkin.
Käsivarren Lappi, 8/9 retkikunnasta ensimmäistä kertaa noilla leveysasteilla. Kaikki uutta ja mahtipontista. Luonto mykisti enemmän ja enemmän mitä lähemmäksi päästiin Kilpisjärveä. Välistoppi Sonkamuotkalla Muonion kupeessa. Sannan putiikissa kahvit, munkit ja matkamuistot. Tämä paikka on nähtävä, jos käsivarressa kuljette! Pojat tykkäsivät omistajasta ja hieroivat hyvät kaupat matkamuistoista.
Hiihtovaellus; retkemme alkoi Kilpissafareilta. Paikan pitäjä Jussi Rauhalan kanssa keskustelut ja viimeiset evästykset reissuun. Mukava tyyppi oikealla lappalaisella puheella ja meiningillä. Kiitos Jussi avustanne! Kelkkakyyditys vei meidät n. 1000 metrin korkeuteen Haltin varaustuvalle. Nyt olimme keskellä suurta ja mahtavaa käsivarren Lapin reunusta, korkealla ja kaukana kotoa myrskytuulen, lumituiskun ja pilvien keskellä. Haltia emme päässeet huiputtamaan juuri sään ja aikataulujen takia.
Hiihtovaellusreittimme kulki Haltin varaustupa- Meekon varaustupa- Meekon telttayö- Saarijärven varaustupa- Tsahkaljärven telttayö- Kilpisjärvi kautta maaliin. Säät vaihtelivat alun myrskyn, aurinkoisen ja puolipilvisen välillä sekä pienen pakkasen säestämänä. Kaikki koimme sen suhteen ja hienosti selvisimme.
Reissusta jäi muistoihin uskomattomat maisemat, mitä ei Suomenmaassa muualla ole! Ryhmämme tiivistyi päivä päivältä, pojat tsemppasivat toisiaan, kun välillä oli raskastakin. Kannettiin toistemme varusteita, että kaikki jaksoivat seuraavaan määränpäähän. Nautittiin Antin loistavista ruuista läpi reissun. Arton leivät olivat parhaita, koska käytti niihin myös laadukkaimmat raaka-aineet, joten Villen loppureissun ruisleivät voilla eivät aivan pärjänneet maukkuudessaan. Hiihto-osuuksilla vaadittiin välillä kovastikin sisua ja itsensä ylittämistä. Hikeä, tuskaakin ja tuuli vinkui poskipäitä viistäen. Silti aina voittajina maalissa joka päivä uudessa määränpäässä, fiilis korkealla ja onnellisena onnistuneesta päivästä. Pääasiassa kuitenkin mahtavaa retkihiihtoa ilman suurempaa kiirettä, pään ja silmien pyörittelyä ihmetellessä käsittämätön hienoa Suomen luontoa.
Olemme niin kiitollisia tästä reissusta. Saamme muistella lopun elämää tätä kokemusta. Lapin hulluus saattoi iskeä meihin ja haluamme samoihin maisemiin vielä uudestaan.
Kiitos Icehearts, että mahdollistatte mitä hienoimmat ja hulluimmat ideamme! Kiitos Kilpissafarit kelkkakyydeistä ja avusta reissussamme! Kiitos videon editoinnista Janne Tervo!
(Ainiin! Teimme koronatestit kaikille Kilpisjärvellä ja huolehdimme muutoinkin rajoituksista ja terveydestä koko reissun!)
Teksti ja kuvat: Tampereen Icehearts-kasvattaja Ville Hotakainen
