Kolmekymmentä vuotta sitten Vantaalla syntyi ajatus, joka oli samaan aikaan yksinkertainen ja kunnianhimoinen: yksikään lapsi ei saa jäädä yksin. Tuon ajatuksen siivittämänä perustettiin ensimmäinen Icehearts-joukkue. Ajatus lasten ja nuorten rinnalla kulkemisesta sai vuosien mittaan yhä vahvemman jalansijan ja kasvoi arvostetuksi, kaikkialla Suomessa tunnetuksi ennaltaehkäisevän lastensuojelun toimintamalliksi.
Icehearts-toiminnan kasvu on ollut merkittävää, mutta kaikkein tärkeintä on se, mikä ei ole muuttunut. Icehearts-toiminnan ytimenä on edelleen pitkäjänteinen sitoutuminen lapsiin – lupaus kulkea rinnalla silloin, kun tukea eniten tarvitaan.
Juhlavuosi tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä katsomaan taaksepäin ja tunnistamaan sen työn vaikutukset, joita lapset, nuoret, perheet, kasvattajat ja yhteistyökumppanit ovat olleet rakentamassa. Samalla se haastaa katsomaan eteenpäin – positiivisesti ja hyvään uskoen. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin peruskysymykset eivät ole kadonneet mihinkään. Tarve turvallisille aikuisille, yhteisöllisyydelle, osallisuudelle ja pitkäkestoiselle rinnalla kulkemiselle on aivan yhtä suuri kuin 30 vuotta sitten.
Ei liene liioiteltua sanoa, että Icehearts-toimintaa tarvitaan tänään jopa enemmän kuin viime vuosituhannen lopulla. Kun tänä päivänä tiedämme yhä enemmän toiminnan vaikutuksista ja vaikuttavuudesta, on perusteltua todeta, että juuri tällaista pitkäjänteistä, välittämiseen perustuvaa ja lasten hyväksi tehtävää järjestötyötä tarvitaan hyvän Suomen ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen.
Icehearts on olemassa yhtä tarkoitusta varten: jotta yksikään lapsi ei jäisi yksin. Se on ajatus, joka kantoi toimintaa sen ensimmäisenä päivänä – ja jonka varaan rakennetaan myös seuraavat 30 vuotta.
