Luottamusta lainaamassa

Murrosikäisen tytön maailma on usein vaikea. Oikeita ja kuviteltuja paineita on joka puolella. Täytyy näyttää hyvältä. Murrosikäisenä tyytyväisyys omaan peilikuvaan on yleensä pakkasen puolella. Täytyy olla sosiaalinen ja rohkea, jotta pärjää porukassa, jotta ei ole tylsä. Murrosikäisenä yrittää opetella, mikä on oikea tapa olla, jotta muut minusta pitäisivät. Täytyy pärjätä hyvin opinnoissa, jotta pääsee hyvään ammattiin tulevaisuudessa. Jos keskittyy opiskeluun, on tylsä, jos taas keskittyy muuhun kuin opiskeluun, on tyhmä. On ihailtavaa olla röyhkeä ja itsevarma, toisaalta on ihailtavaa olla nöyrä ja kiltti.

Valtavan ristiriitaista. Ja vaikeaa. Jos sen lisäksi on vielä muita huolia – ongelmia kotona, oppimisvaikeuksia tms. alkaa kuormaa olla jo liikaa yhteen pieneen päähän. Moni tyttö ratkaisee asian muuttumalla näkymättömäksi. Ei voi epäonnistua, jos ei yritä. Ei voi sanoa mitään tyhmää, jos ei sano mitään.

Täysin loogista. Mutta aika vahingollista, mikäli miettii tulevaisuutta. Opiskelu, työnteko, sosiaalinen elämä. Se kaikki on hyvin vaikeaa, jos ei puhu. Tällöin myöskin keskusteluavun hyöty jää ymmärrettävästi pieneksi.

Olemme luoneet kuraattorin kanssa puolivahingossa erittäin toimivan mallin. Otetaan Icehearts kasvattaja ja muutama tyttö hänen joukkueestaan. He tuntevat pitkän ajan takaa, luottavat toisiinsa ja viihtyvät yhdessä. Suhde on luja ja luottamus vankka. Lisätään koulusta tyttöjä, jotka tunnetaidoista ja keskustelusta hyötyvät. Lisätään myös työpariksi kuraattori, jonka on tärkeää tuntea koulun oppilaat ja saada luottamuksellinen suhde heihin. Rungoksi otetaan jokin menetelmä, esim. Voimaneidot ja sitä ryhmän mukaan toteutetaan soveltuvin osin. Koulun myötävaikutuksella (ja joustolla monien lukujärjestysten vuoksi) laitetaan yläkoulun valinnaiseksi. Ei tosin vapaasti valittavaksi, vaan kutsuvalinnaiseksi. Haluaisimme mukaan ryhmään erityisesti sinut.

Olemme luoneet kuraattorin kanssa puolivahingossa erittäin toimivan mallin. Otetaan Icehearts kasvattaja ja muutama tyttö hänen joukkueestaan. He tuntevat pitkän ajan takaa, luottavat toisiinsa ja viihtyvät yhdessä. Suhde on luja ja luottamus vankka. Lisätään koulusta tyttöjä, jotka tunnetaidoista ja keskustelusta hyötyvät. Lisätään myös työpariksi kuraattori, jonka on tärkeää tuntea koulun oppilaat ja saada luottamuksellinen suhde heihin.

Ripaus rentoa otetta, avoimuutta ja yhdessä nauramista. Ja kas, ryhmät ovat täynnä, keskustelu vilkasta ja sieltä lattianrajasta nousevat pikkuhiljaa silmät kohti silmiä. Vähitellen puhe alkaa soljua ja varovasti ensin tulee ehdotus: ”Voitaisko ostaa välipalaksi ens kerralla Domino-keksejä?” No tietenkin. Ja kun tämä, joka ei ikinä ole mitään ehdottanut, näkee Domino-keksit pöydällä, hän sanookin jo: ”Mä en oikeastaan tiedä, mitä mä tekisin yhden kaverin suhteen, kun meillä on ehkä riita, mut mä en tiedä, miten se ratkaistaan.” No siinäpä hieno ehdotus tämän kerran aiheeksi, keskustellaanpa tästä tänään.

Ripaus rentoa otetta, avoimuutta ja yhdessä nauramista. Ja kas, ryhmät ovat täynnä, keskustelu vilkasta ja sieltä lattianrajasta nousevat pikkuhiljaa silmät kohti silmiä.

Kuraattorin ammattitaito ja sosiaalityön ja palveluiden sekä oppilashuollon tuntemus on paikalla. Sopivasti hän kertoo, tarttuu aiheisiin ja tarjoaa palveluohjausta ryhmäläisille, näiden kavereille ja kavereiden kavereille. Aina kun on uusi aihe, molemmat ohjaajat, kuraattori ja Icehearts kasvattaja kertovat, miten he ovat itse ilmiöön törmänneet. Usein aika noloja juttuja. Ryhmä kuuntelee korvat höröllä. ”Ootko säkin jännittänyt? Mun on niin vaikea kuvitella, että säkin oot riidellyt sun kaverien kanssa!” Icehearts joukkueen tytöt avoimesti kommentoivat tutun kasvattajan ja jo tutuksi tulleen kuraattorin kertomuksia. Pian uskaltavat muutkin. Ja kun on ensin pohdittu tuttujen aikuisten kertomuksia, voi varovasti raottaa omaa maailmaa.

Aina kun on uusi aihe, molemmat ohjaajat, kuraattori ja Icehearts kasvattaja kertovat, miten he ovat itse ilmiöön törmänneet. Usein aika noloja juttuja. Ryhmä kuuntelee korvat höröllä. Ootko säkin jännittänyt?

Kun luottamus on lainattu, ei sen rakentamiseen mene kauaa aikaa. Päästään pian keskustelemaan ja kaikki osallistuvat. On ihan sallittua olla hiljaa niin kauan, kuin se tuntuu välttämättömältä. Näiden vuosien aikana kukaan ei ole ollut kovin kauaa vaiti. Ryhmän loppuessa on poikkeuksetta pyydetty: ”Voisko tää olla koko yläkoulun ajan?”

Edellinen kirjoitus:

Kun on 13

Seuraava kirjoitus:

Aika, arki ja luottamus