Kesä on monelle Icehearts-joukkueelle hyvää, ellei jopa sitä parasta aikaa. Kaikilla joukkueilla on omanlaistaan kesätoimintaa ja lähes poikkeuksetta kesäleiri eli kesän kohokohta. Kesällä ulkoillaan paljon ja aktiviteetteja on helppo keksiä, varsinkin silloin kun aurinko paistaa ja uimavedet lämpiävät.
Kesällä ison eron muodostaa se, ettei koulu rasita lasten arkea. Koulu on äärimmäisen tärkeä osa lasten elämää, mutta se myös kuormittaa ja määrittää heidän elämäänsä todella paljon. Näin kesällä huomaa, miten hymyn ja naurun määrä kasvaa, lasten sinnikkyys ja joustavuus on aivan eri tasolla kuin iltapäivissä koulun jälkeen. Kavereidenkin kanssa tullaan paremmin toimeen. Toisilla muutos ei ole yhtä suuri kuin toisilla, mutta osasta lapsilla ero on kuin yöllä ja päivällä. Koulu ei kesällä määritä aikatauluja ja lapsilla ja nuorilla jää paremmin aikaa nukkua ja tehdä mukavia asioita. Koulu on iso osa Iceheartsin arkea ja kesällä on mukavaa, kun joukkueet saavat itse määrittää omat aikataulunsa lapsia ja perheitä parhaiten palveleviksi. Monet vanhemmat ovat kertoneet miten tyytyväisiä ovat, kun kouluikäisillä on kesällä ohjattua toimintaa, varsinkin jos vanhemmat käyvät työssä.
Näin kesällä huomaa, miten hymyn ja naurun määrä kasvaa, lasten sinnikkyys ja joustavuus on aivan eri tasolla kuin iltapäivissä koulun jälkeen. Kavereidenkin kanssa tullaan paremmin toimeen.
Minun tyttöjoukkueeni Hervannassa on kokoontunut päivittäin. Olemme uineet, uineet ja uineet. Olen luvannut, että joka päivä saa uida ja tätä on pyritty toteuttamaan hienossa kesäsäässä. On myös pelattu jalkapalloa, yleisurheiltu, pyöräilty, SUP -lautailtu, puistoiltu, retkeilty Pyynikillä ja maauimalassa. Ja mikä parasta, vietetty ihanaa yhdessäoloa ilman kiirettä. Tehty paljon niitä asioita, jotka juuri nyt tuntuvat hyvältä. Ensi viikolla joukkueeni pääsee vierailemaan minun kotonani ja näkemään, missä se Katja oikein yönsä nukkuu.
Lapset ovat kesällä itse päässeet paljon vaikuttamaan päivän kulkuun. Olen havainnut, että kiukuttelut ovat jääneet huomattavan vähälle kevään iltapäiväkerhotoimintaan nähden. Tytöt ovat olleet hyväntuulisia ja käsittämättömän rentoja ja joustavia. Jokainen tulee paikalle aamuisin innokkaana eikä kaikkensa jo antaneena, niin kuin liian useasti koulupäivän jälkeen. Kukaan ei tullessaan Iceheartsiin ole vielä ehtinyt riidellä eikä menettää hermojaan matikan tehtävissä. Kesällä olen saanut nähdä lapsissa paljon positiivisia piirteitä, jotka kiireisessä arjessa saattavat jäädä piiloon.
Kesällä on todistettu hetkiä, jolloin olen saanut huomata, miten tytöt pitävät yhtä ja kannustavat spontaanisti toisiaan ilman aikuisen aloitetta. Sanoin Pyynikin tunnettujen pitkien portaiden alla, että se, joka juoksee raput ylös, saa tikkarin. En olisi ikinä uskonut, että monikaan tehtävää suorittaa. Kaikki paikalla olleet lähtivät kuitenkin yrittämään, kukin omalla juoksuvauhdillaan. Aina kun joltain meinasi vauhti hiljentyä, muut alkoivat kannustaa, taputtaa, hurrata ja tsempata juoksijaa. Jokainen pääsi juosten ylös saakka. Tytöt vaihtoivat halauksia ja ylävitosia. Seuraavana päivänä herkuteltiin tikkareilla.
Kesällä on todistettu hetkiä, jolloin olen saanut huomata, miten tytöt pitävät yhtä ja kannustavat spontaanisti toisiaan ilman aikuisen aloitetta.
Iceheartsin toimintaan kuuluu vahvasti myös leiritoiminta. Kesällä tätä on mukavinta ja helpointa toteuttaa. Leirit ovat aina samalla kesän odotetuin juttu, mutta myös iso ponnistus kasvattajalta ja lapsilta. Leirit ovat parhaita hiomaan yhteen joukkueenjäseniä. Leirit ovat aluksi lyhyitä ja iän karttuessa uskalletaan olla useampikin yö. Lapset odottavat leirejä kuin kuuta nousevaa. Juuri ennen leirille lähtöä pienempiä ja varmasti isompiakin lapsia hieman jännittää. Pärjäänkö minä? Mitä jos tulee koti-ikävä? Mitä jos en saa unta? Leireillä on kuitenkin lähes poikkeuksetta mukavaa, kun saa viettää aikaa tutussa omassa porukassa. Leirin jälkeen tuntee olonsa usein väsyneeksi, mutta onnelliseksi. Minä pärjäsin, uskalsin ja oli niin hauskaa! Saman tunteen jakavat varmasti myös kasvattajat.
Juuri ennen leirille lähtöä pienempiä ja varmasti isompiakin lapsia hieman jännittää. Pärjäänkö minä? Mitä jos tulee koti-ikävä? Mitä jos en saa unta?
Hervannan tyttöjen isompi leiri odottaa vasta kesätauon jälkeen heinäkuussa. Olimme kuitenkin jo yhden yön yli telttailemassa metsässä. Viisi rohkeaa tyttöä halusi lähteä mukaan. Kokemus ei takuulla ollut helppo, mutta varmasti ikimuistoinen. Kaikki meni leirillä hyvin, mutta yöpyminen teltassa hyttysten keskellä oli kaikille uutta ja haastavaa. Hyttysiä oli ihan valtavasti ja yllättäen yökin aika viileä. Uni ei illalla eikä kaikilla oikein yölläkään meinannut tulla silmään, ja muutamalle iski koti-ikävä. Kaikki nukkuivat katkonaisesti ja ihan liian vähän. Itselleni leirin paras hetki oli vähän yllättäen, kun aamulla kokoonnuimme nuotiopaikalle aamupalalle. Kaikkien odotusten vastaisesti, kaikilla oli hymy huulilla, voileipä maistui ja aikuisille useampi kuppi kahvia. Yöstä oli selvitty, uusi kiva päivä alkamassa. Me tehtiin se, oli yhteinen jaettu ajatus, niin lasten kuin aikuistenkin kesken. Päätettiin saman tien, että ensi vuonna tullaan uudestaan!
Itselleni leirin paras hetki oli vähän yllättäen, kun aamulla kokoonnuimme nuotiopaikalle aamupalalle. Kaikkien odotusten vastaisesti, kaikilla oli hymy huulilla, voileipä maistui ja aikuisille useampi kuppi kahvia. Yöstä oli selvitty, uusi kiva päivä alkamassa. Me tehtiin se, oli yhteinen jaettu ajatus, niin lasten kuin aikuistenkin kesken. Päätettiin saman tien, että ensi vuonna tullaan uudestaan!
Kasvattajat ja sitä myötä myös joukkueet viettävät tietysti myös kesälomaa. Sinä aikana toivotaan, että kaikki saavat nauttia täysin rinnoin omien läheisten kanssa vietetystä ajasta ja kerätä voimia tulevaan.
Oikein hyvää ja aurinkoista kesää kaikille!
