Altavastaajana maailmassa

Kun ei osaa. Kun ei tiedä. Mutta yrittää silti. Nauraa itselleen, nauraa maailmalle – ja yrittää.

Lapset, joita työssäni kohtaan, ovat välillä mahdottoman tilanteen edessä. On tilanteita, joissa he yrittävät olla niin kuin muut. Se ei onnistu, koska heillä ei ole tietoa, eikä kokemusta siitä, miten toimia. Tilanteissa he katsovat minuun. Mitä pitää tehdä? Miten pitää toimia? Haluaisin niin tasoittaa tietä. Hymyillä ja sanoa, että kaikki on hyvin. Välillä kuitenkin joudun tiukille.

Uimahallissa olen pysäyttänyt tilanteita, joissa tytöille on huudettu siitä, että he leikkivät liian kovaäänisesti. Heille on huudettu, koska he ovat suihkussa liian kauan. Heille on huudettu, kun he ovat olleet saunassa pyyhe päällä. Ei siis uimapuku, vaan pyyhe. Ja heille on huudettu, kun he ovat huutaneet minua katsomaan oppimaansa hyppyä. Kyllä, poikkeamme valtavirrasta – lauma iloisia, eri värisiä tyttöjä, joilla on tosi hauskaa ja se usein näkyy ja kuuluu. Mutta – kyse on lapsista, jotka ovat riemuissaan uimisesta. En kiellä, välillä on syytäkin puuttua, kaikki ei aina mene sääntöjen mukaan. Silloin asiasta puhutaan ja sitä korjataan.

Urheilussa, eri lajeissa, toisilla on hienot lajiin sopivat varusteet. Meillä ei aina ole. Säännöt ja tilanteet aiheuttavat usein naurunpyrskähdyksiä tyttöjen keskuudessa. Ne ovat niin eri maailmasta, kuin nämä lapset. Silti se, mitä tavoittelemme, on ilo liikkumisesta. Sen voi saada ilman hienoja varusteitakin. Mutta mahtuuko sanomattomien sääntöjen Suomeen myös toisenlaisia lapsia?

Salibandyssä olemme kuin huutomerkki. Huivipäisiä tyttöjä, joista lähtee  paljon ääntä. Välillä tanssitaan, välillä nauretaan, suututaan lujaa ja tsempataan lujaa. Säännöt ei ihan hallussa. Mutta yritetään. Yritetään niin kovaa. Toiset pelaajat katsovat pitkään. Aikuiset katsovat pitkään. Useimmat tsemppaavat ja kyselevät keitä me oikein ollaan. Jotkut jopa kadehtivat iloista meininkiä. Mutta paljon myös kommentteja, joita en tähän viitsi laittaa.

Minä kestän sen. Mutta välillä ottaa päähän. Puhua tytöille siitä, että me emme vastaa samalla mitalla. Me emme hauku muita. Puhua siitä, että ei, et ole tehnyt mitään väärää. Mutta yritä silti olla jotenkin – enemmän rauhallinen. Toiset ärsyyntyvät siitä, millainen olet. Toisia ärsyttää se, että et toimi niin kuin on totuttu. Miten ja minkälainen sanoma se on lapselle? Olet ihan ok, jos olet niin kuin muutkin? Älä pelaa niin hyvin kuin osaat, vaan niin varovasti kuin osaat?

Erään tuomarin sanoin: ”En ole nähnyt tuollaista peliä missään tyttöjen peleissä. Se on erilaista, mutta sääntöjen mukaista. Sano tytöille, että painavat vaan täysillä. Heillä on aito ilo pelistä. Se on harvinaista.”

Tätä haluaisin vaalia. Yhdessä toisten kanssa. Löytää ja etsiä sellaista maailmaa, johon me kaikki mahdumme.

Nelli Niemelä Suomen Icehearts ry, Tyttötyön Kasvattaja ja Kehittäjä

Edellinen kirjoitus:

Mikkolan hurri

Seuraava kirjoitus:

Kielen vankina