Aloitin työni Icehearts-kasvattajana elokuussa 2011. Olin tuolloin 27-vuotias ja viittä vaille valmis sosionomi. Icehearts oli vielä 2011 varsin pieni toimija ehkäisevän lastensuojelun kentällä, sillä taisin olla järjestön yhdestoista tai kahdestoista kasvattaja. Minun toimipaikkani oli Helsingin Vuosaaressa ja työparinani oli Timo Löppönen.
Koulutyön ja iltapäivätoiminnan ohella yhteinen harrastuksemme oli jääkiekko. Aloitimme sen, kun pojat olivat ensimmäisellä luokalla. Sarjatoimintaan osallistuimme jo seuraavalla kaudella, kun pojat olivat kahdeksan vuotiaita. Pojat jaksoivat harjoitella ja pelata läpi yhteisen taipaleemme, vaikka pelillinen menestys oli vaihtelevaa. Viimeiset kaudet pelailimme keskenämme.
Jääkiekon parissa koimme ikimuistoisia hetkiä myös kaukalon ulkopuolella. Huikeita ja mieleenpainuvia hetkiä olivat lounas Suomen jääkiekkomaajoukkueen kanssa, presidentti Sauli Niinistön tapaaminen jääkiekon MM-kisoissa ja Prinssi Williamin kohtaaminen Salmisaaressa.
Koen suurta ylpeyttä siitä, että pystyin järjestämään pojille lapsilähtöistä harrastustoimintaa. Jokaisella oli joukkueessamme paikkansa. Icehearts-kasvattajan rooli oli monipuolinen. Toimin kyyditsijänä, huoltajana, joukkueenjohtajana ja valmentajana. Sain työhöni kullanarvoista apua kollegoilta, vapaaehtosilta ja resurssityöntekijöiltä. Uskon, että joukkueeni nuoret oppivat ja sisäistivät yhteisen matkamme aikana liikunnan merkityksen terveydelle ja hyvinvoinnille. Toivottavasti poikien liike jatkuu läpi koko elämän.
Opimme ryhmässä myös paljon muuta. Opimme tulemaan toimeen muiden kanssa ja ottamaan muut huomioon. Opimme myös pyytämään apua ja auttamaan apua tarvitsevaa. Näitä asioita pystyttiin opetelemaan ryhmässä rauhassa ja pitkin yhteistä taivalta. Uskon, että nämä opit ja ryhmässä syntyneet vahvat ystävyyssuhteet ovat tukeva perusta poikien jatkaessa Iceheartsin jälkeen matkaansa.
”Kasvattajan työ on aivan mieletöntä”
Icehearts-kasvattajan työ on erityistä. Se on ihmeellistä ja ihanaa. Välillä se on vaikeaa, haastavaa ja uuvuttavaa. Kasvattaja ei ole kaiken osaava ja kaikkeen pystyvä teräsmies, vaan tekee virheitä, oppii ja kehittyy. Kasvattaja on kasvatuksen ammattilainen, joka hänkin joskus mokaa ja pyytää anteeksi. Välillä taas onnistuu ja saa kiitosta. Kasvattajan työ on loistava paikka oppimiselle.
Kasvattaja tekee usein töitä muiden ammattilaisten toimipaikoilla ja yhteistyön sujuvuus on elinehto kasvatustyön onnistumiselle. Koen, että olen saanut tehdä työtä mahtavien ihmisten ja ammattilaisten kanssa. Tärkeitä yhteistyötahoja ovat olleet kasvattajakollegat, vanhemmat, vapaaehtoiset, työtäni tukeneet esihenkilöt, resurssityöntekijät ja harjoittelijat, opettajat, rehtorit sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, yhteistyöseuran henkilöstö ja kaikki seura- ja harrastustoimijat, joiden kanssa tiemme ovat kohdanneet.
Kasvattajan työ on aivan mieletöntä. Toimintaan on olemassa ohjeistukset ja raamit, mutta niiden sisällä jokaisella kasvattajalla on älyttömän paljon vapautta suunnitella ja toteuttaa kasvatustyötä parhaaksi katsomallaan tavalla. Hyvällä suunnittelulla, rohkealla ja avoimella mielellä sekä yhteistyöllä Icehearts-joukkue voi osallistua sarjatoimintaan valitsemassaan lajissa, käydä turnauksissa, tehdä retkiä ja jopa matkoja, kokea uusia elämyksiä, mutta ennen kaikkea oppia, ymmärtää ja kehittyä.
Aina kasvattajan työ ei ole helppo tai kevyttä. Joskus sekin tuntuu raskaalta ja uuvuttavalta. Minunkin matkalleni mahtuu kertoja, kun on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa. Nyt ajattelen niitäkin hetkiä lämmöllä ja hymyssä suin: niistä opittiin ja ongelmat selätettiin!
Mitä joukkueeni nuorille nyt kuuluu? Suurimmalla osalla opinnot rullaavat ja elämä hyvällä mallilla. Osa kundeista on työelämässä oppimassa ammattia. Osa on astumassa armeijan leipiin. On toki heitäkin, joilla on vielä suunta hakusessa. Kaikille ei mieluista koulu- tai uravaihtoehtoa ei ole vielä löytynyt. Pojat ovat vasta aikuistumisen kynnyksellä, joten jokaiselle löytyy varmasti hyvä ja itseä miellyttävä paikka.
Lopuksi haluan jakaa nuorten kanssa tekemäni listan tärkeistä ja mieleenpainuvista kokemuksista, mitä mahtui 12 vuoteen. Lista kuvaa tekemisen ja kokemisen kirjoa, jonka Icehearts-kasvattajana pystyin tarjoamaan joukkueeni lapsille:
- Yli 1000 jääkiekkoon liittyvää tapahtumaa
- Salibandyä, futsalia, jalkapalloa, padelia, tennistä, pingistä, sulkapalloa ja koripalloa
- Kamppailulajiharjoitukset
- Kiipeily ja laskeutuminen sekä vaijeriradat
- Paintball ja jousiammunta
- Kanootit, sup-laudat, kalastus rannalta ja soutuveneestä
- Frisbeegolf, golf (range) ja minigolf
- Keilaus, uinti, hiihto, laskettelu, pickleball, carting, snooker
- WR-lasit, leffoja, teatteri, megazone, konsertti
- Vaellus (Lieksa, Nuuksio ja Kytäjä) ja leirillä yöpyminen puolijoukkueteltassa
- Jalkapallo-, koripallo-, lätkämatsit ja maajoukkueen pelit
- NHL joukkueiden harjoitukset Tampereella
- Linnanmäki, Serena, Särkänniemi, Duudson park, Rush, Leikkiluola, Ideapark
- Korkeasaari, Suomenlinna, Urheilumuseo + stadikan torni
- Kesäleirit (Savitaipale, Eerikkilä, Kirkkonummi, Kavalahti ja Pelli)
Kirjoittanut:
Tero Tiittanen
Kasvattaja 2005-joukkue (2011-2023)
Helsinki / Vuosaari
Tero Tiittasen joukkueen matka alkoi vuonna 2011 Helsingin Vuosaaresta ja tuli päätökseen kesällä 2023. Tero toimii nykyään tiimimentorina Icehearts-organisaatiossa.
