Kun Tomi Rantanen nousee rappuset Siltamäen ala-asteen koulun toiseen kerrokseen ja kävelee käytävää pitkin, käytävällä ryhmissä istuvien lasten kasvoille nousee utelias hymy. Rantanen huikkaa tervehdyksiä ja kyselee kuulumisia.
Hänet tunnistetaan heti, eikä vain siksi, että hänellä on yllään punainen Icehearts-huppari.
Tomi Rantasen, tuttavallisemmin Tompan, tuntevat täällä kaikki. Siltamäen koulu Pohjois-Helsingissä on ollut Rantasen kohdekouluna koko sen ajan, jonka hän on toiminut Iceheartsin kasvattajana – vuodesta 2010 saakka.
Siltamäessä käy koulua suuri osa Tomi Rantasen Icehearts-joukkueen pojista. Rantasen virallinen työnimike Iceheartsissa on kasvattaja, koulussa hän toimii käytännössä lisäresurssina opettajalle.
Työpäivä koululla alkaa yhdeksältä. Työpäivien luonne vaihtelee. Rantanen on tarpeen mukaan siellä, missä opettaja tai oppilas tarvitsee tukea. Joskus Rantanen on sopinut etukäteen, mille tunnille hän menee, toisinaan opettaja pyytää olemaan jonkun pojan kanssa aamulla. Tai sitten huoltaja on soittanut, että edellinen päivä oli vähän takkuinen, ja pyytää Rantasta olemaan pojan tukena koulussa.
Jos oman joukkueen pojalla ei ole hämminkiä luokassa, Rantanen katselee rauhassa tilannetta ja on opettajan käytössä tarvittaessa.
– Toivon, että kun opettaja sanoo, että aletaan tekemään tehtäviä, niin tytöt kuin pojat voivat kysyä minulta apua tai tukea.
– Jos on joku vauhdikkaampi tilanne, opettaja saattaa kysyä, ehdinkö olla jonkun oppilaan kanssa luokan ulkopuolella ja kysyä, miten menee.
Kun pienimmät Icehearts-joukkueen pojat pääsevät koulusta jo puolenpäivän jälkeen, Tomi Rantanen on heitä vastassa koulun käytävällä.
– Sitten vähän höpötellään ja mietitään, lähdetäänkö ulos vai mennäänkö saliin.
Iltapäivän mittaan joukkueen muut pojat tulevat mukaan, kun koulupäivä on ohi. Otetaan välipalaa, tehdään läksyjä. Koululla ollaan neljään asti.
Rantasen mukaan koulupäivän jälkeinen toiminta, jossa pienet koululaiset voivat jäädä koululle tuttuun porukkaan, luo turvallisen rakenteen. Läksyjen tekeminen voi tuntua helpommalta pienessä tutussa porukassa heti koulupäivän jälkeen.
– Täällä sellainenkin, joka ei ole kovin innostunut koulutehtävistä, saa vähän tukea toisista, kun tehdään yhdessä, Tomi Rantanen sanoo.
– Läksyt pyritään tekemään koulussa. Ei välttämättä aina kaikkia, ja vaikka tehtäisiinkin kaikki, niin vanhempien tehtävä on katsoa läksyt vielä kotona.
Tomi Rantanen alleviivaa koulunkäynnin asemaa tärkeysjärjestyksessä. Vaikka joukkue harrastaa jalkapalloa, läksyjen tekeminen ja koulun suorittaminen kunnialla on ykkösasia. Koulutyössä skarppaamisen tärkeydestä Rantanen on valmis tarvittaessa muistuttamaan tiukastikin niin pojille kuin vanhemmille – ja myös itselleen. Vastuu tehtävien tekemisestä on viime kädessä kotijoukoilla.
– Painotan myös vanhemmille, että koulutyö on ykkösjuttu. Sitten tulee futis ja liikkuminen ja muut harrastukset sekä perheen kanssa oleminen.
Tämä painotus on myös tuottanut tulosta. Icehearts-pojista näkee, että he ovat omaksuneet työorientoitumisen oppitunneilla, sanoo Siltamäen koulun viidettä luokkaa opettava Tuija Youssef.
Luokassa on kolme Icehearts-poikaa, ja heidän tuntien aikainen avuntarpeensa on vähentynyt vuosien aikana, opettaja arvioi. Vaikka murrosikä lähestyy, pojissa ei näy levottomuutta.
– Selkeästi voi sanoa, että Iceheartsin vaikutus näiden poikien elämässä näkyy hyvin voimakkaasti. En tarkoita, että he olisivat ihan mahdottomia hulivilejä, vaan heistä näkee tyyneyttä, vaikka he ovat vilkkaita poikia. Tyyneys on kehittynyt heissä, työorientoituneisuus tunneilla.
– Siinä on ihan taatusti suuri ansio Iceheartsilla ja sinulla, Tuija Youssef kohdistaa sanansa haastattelupöydän toisella puolella istuvalle Tomi Rantaselle.
– He ovat vähän kuin veljeksiä keskenään. Koen, että he ovat tosi tärkeitä toisilleen. Se on hieno juttu, että on koulussa koulupäivän jälkeen sellaisessa porukassa, johon kuuluu ja jossa on turvallista olla. Se jotenkin näkyy minun Icehearts-pojissani, opettaja iloitsee.
Icehearts toiminnassa suuri merkitys on joukkueella: sen osana opitaan sosiaalisia taitoja ja harrastetaan urheilua. Tuija Youssefin kollega, Siltamäen koulun opettaja Anna-Kaisa Siven arvioi juuri liikunnan tuovan koulunkäynnissä tarvittavaa tasapainoa Icehearts-joukkueen pojille – pitkäkestoisen sitoutumisen lisäksi.
Jos esimerkiksi Icehearts-joukkueen pojalla on haasteita koulunkäynnissä tai oppimisessa tai pulmia kotona, onnistumisen kokemukset joukkueen mukana liikuntaharrastuksessa voivat olla hyvinkin arvokkaita ja näkyvät myönteisesti myös koulunkäynnissä.
Siven arvioi Icehearts-toiminnan vaikuttavuuden perustuvan juuri sen pitkäkestoisuuteen ja kokonaisvaltaisuuteen.
– Iceheartsissa aikuisen tuki ja tutut kaverit pysyvät ympärillä, Siven sanoo.
Icehearts-kasvattajan läsnäolosta luokassa hyötyvät myös muut oppilaat kuin kasvattajan oman joukkueen pojat, Tuija Youssef muistuttaa.
Hän tuli Siltamäen kouluun ensimmäisen kerran jo 2000-luvun alussa, ja on opettanut koulussa yhtäjaksoisesti vuodesta 2008. Youssef on nähnyt runsaasti Icehearts-poikia ja myös kasvattajia – ja hän on nähnyt läheltä, miten Icehearts-kasvattajan luonne ja työote vaikuttavat oppilaisiin.
Tuija Youssef kuvailee Tomi Rantasta rauhalliseksi persoonaksi, josta näkyy inhimillisyys Icehearts-poikia kohtaan sekä pitkän työkokemuksen tuoma varmuus.
– Olet välillä tiukka, vaadit että pitää käyttäytyä hyvin ja hommat tehdään niin kuin on sovittu. Mutta sinussa on myös lämmin puoli, ja varmaan poikien on helppo kunnioittaa, kun sinulla on tosi selkeä tapa toimia. Hommat hoidetaan, se mitä on sovittu, pidetään. Ja silti sinulla on huumorintajua ja hauskuutta.
Tomi Rantanen hymyilee kehuja kuunnellessaan ja myöntää huumoria löytyvän.
– Joskus me aikuiset sorrutaan siihen, että ollaan huumorintajuisia lasten kustannuksella. Sitä yritän varoa, Rantanen sanoo.
– Tyylisi on sellainen, että lapsen ei tarvitse miettiä, mitä tuo nyt tarkoittaa, Tuija Youssef sanoo.
Icehearts-kasvattaja on siitä erityisessä asemassa, että hänellä on tyypillisesti niin Icehearts-lapsen kuin tämän kodin kuin koulunkin luottamus – mukaan lukien sellaisetkin oppilaat, jotka eivät kuulu Icehearts-toiminnan piiriin. Vuorovaikutuksen kynnys on matala joka suuntaan. Esimerkiksi välitunnilla, jos tulee riitatilanteita leikeissä ja peleissä, Tomi Rantanen saattaa tulla apuun selvittelyyn riippumatta siitä onko osallisena Icehearts-lapsi vai ei.
Opettaja Anna-Kaisa Siven kuvailee kasvattajan toiminnasta luokan ”lisäaikuisena” tulevaa tukea ja apua merkittäväksi.
– Kasvattaja on mainio vertaistuki. Olemme siinä yhdessä tukea antamassa omista rooleista käsin.
Konkretian kautta ilmenevän lisäarvon tunnistaa myös Siltamäen koulun rehtori Anna-Mari Jaatinen.
– Luokassa on lisäaikuinen oppituntien aikana ja turvallinen aikuinen sellaiselle lapselle, jolla saattaa olla turvattomuutta elämässä. Ja opettajalle se kumppanuus on valtava tuki.
Anna-Mari Jaatinen on työskennellyt Siltamäen koulussa koko sen ajan, jonka Icehearts on koulussa toiminut, siis vuodesta 2003 saakka.
Alussa toiminta oli vasta muotoutumassa, luotiin roolia Iceheartsille koulussa ja kodeissa.
Nyt toiminta on vakiintunut ja sujuu melkein itsestään. Jaatinen huomasi tuen merkityksen perheille nopeasti.
– Se oli harmaa vyöhyke perheiden lastensuojelun ja perheneuvolatuen rinnalle. Lapsia päivittäin tukeva aikuinen, joka auttaa konkreettisesti hyvin monipuolisesti ja rakentaa siltaa koulun ja kodin välille ja tukee myös kodin kasvattajuutta. Onhan se tosi mielenkiintoinen konsepti ja toimintamalli.
Vaikuttavuus muodostuu päivittäisessä toiminnassa, johon kuuluvat joukkue, tuki ja vuorovaikutus niin myötä- kuin vastamäessä, Jaatinen sanoo. Joukkuetoiminnan vaikuttavuus näkyy erityisesti sosiaalisten taitojen hioutumisena lapsilla, joilla on haasteita näissä taidoissa.
– Systeeminen rutiininomainen turvallinen elämä lapselle – se on niin kokonaisvaltaista ja erilaista kuin mihin olemme tottuneet perinteisessä tuen antamisessa. Siinä oikeasti rakennetaan ihmissuhde lapsiin, lasten kesken ja perheidenkin kesken.
Oppilaan taustojen tuntemisesta ja monitahoisesta luottamuksesta voi olla apua myös silloin, kun asioita pohditaan koulupsykologin kanssa, kertoo Siltamäen koulun psykologi Tom Andersson. Hän allekirjoittaa opettajien havainnon siitä, että kasvattaja kuuluu koulun ”kalustoon” siinä missä opettajat ja muut ammattilaiset – tämä on tuttu paitsi oppilaalle ja tämän vanhemmille, myös kaikille koulussa työskenteleville ammattilaisille.
Joskus kasvattaja on mukana myös psykologin, oppilaan ja tämän vanhempien tapaamisessa.
Kun oppilas tulee keskustelemaan ja Tomi on mukana, siitä on tietenkin apua, että Tomi tuntee oppilaan taustat ja tämän vanhemmat, Tom Andersson sanoo.
– Oppilaalla voi olla suuriakin vaikeuksia luokkatilanteissa, mutta Iceheartsissa asiat sujuvat paremmin ja hän saa myönteistä palautetta. On positiivista, että ei saa pelkkää kielteistä huomiota. Vanhemmat ovat usein kiitollisia, että lapsi on päässyt Iceheartsiin ja lastenkin palaute on yleensä myönteistä.
Icehearts-toiminta on juurtunut Siltamäen kouluun vuosien aikana niin, että oppilaat ovat ylpeitä Icehearts-yhteydestä, Tuija Youssef sanoo. Siis muutkin oppilaat kuin Iceheartsiin kuuluvat.
Youssef asuu lähellä koulua ja käy toisinaan katsomassa Icehartsin jalkapallojoukkueen otteluja Siltamäen urheilupuistossa.
Se kertoo paljon Iceheartsin vaikutuksesta koulun arkeen, Tomi Rantanen sanoo.
– On hienoa, kun kuulee että pojat puhuvat siitä ennen peliä ja menevät pelin jälkeen tervehtimään opettajaa.
Lapselle pienelläkin asialla voi olla iso merkitys, Rantanen muistuttaa.
– Ihan sama, kun koulun käytävällä tervehdit lapsia aamulla, sanot moi ja kysyt mitä kuuluu – sillä on iso merkitys. Ei tarvitse pitää pitkää tarinaa vaan vähän huomioi kaikkia.
Opettaja puolestaan kuulee lasten kertovan ylpeinä, mitä ”Aississa” tehtiin.
– He arvostavat sitä, että kuuluvat Iceheartsiin ja ymmärtävät Iceheartsin erityislaatuisuuden, Tuija Youssef sanoo.
Tomi Rantanen tunnistaa poikien tunteman ylpeyden. Myös muut oppilaat näkevät Iceheartsin kivana toimintana, hän sanoo. Joukkue on käynyt yhdessä myös keskustakirjasto Oodissa, museoissa, teatterissa ja monessa muussa retkikohteessa.
Kun kuuntelee Tomi Rantasen innostunutta tarinointia työstä koulussa ja toisaalta koulun muiden työntekijöiden kehuja Rantasen ja muun Iceheartsin työstä, on sykähdyttävää ajatella, miten pienestä Tomi Rantasen päätyminen Iceheartsiin oli kiinni.
Iceheartsin kasvattaja tekee suuren lupauksen aloittaessaan uuden joukkueen vetäjänä. Kyse on lupauksesta kulkea joukkueen jäsenten rinnalla 12 vuoden ajan. Se tarkoittaa läsnäoloa koulussa ja koulupäivän jälkeen, harjoitusten vetämistä, otteluihin osallistumista, joskus tukena olemista myös niin sanotun virallisen työajan ulkopuolella.
Sitoutumislupausta pitää joskus miettiä. Niin teki myös Tomi Rantanen. Ei ollut kaukana, että Rantanen olisi suunnannut johonkin muualle eikä ehkä olisikaan nyt Siltamäessä kaikkien tuntema koulun lisäaikuinen.
Rantanen epäröi vielä sen jälkeen, kun oli käynyt työhaastattelussa Siltamäen koulun liikuntasalin pukuhuoneessa keväällä 2010. Rantasta haastatteli hänelle jalkapallokentiltä tuttu Vellu Kilpala, joka toimi Iceheartsin kasvattajana Siltamäessä. Helsingissä oli tuolloin vain kaksi Icehearts-joukkuetta, eikä varhaiskasvatuksessa työskennellyt Rantanen tiennyt toiminnasta juuri mitään.
– Soitin Vellulle, että en hae työtä. Sitten törmäsin kuntosalilla Vellun kaveriin, joka sanoi, että minun olisi pitänyt hakea sitä työtä. Soitin uudestaan Vellulle kysyäkseni vielä työpaikasta, ja tämä sanoi, että homma voisi onnistua, Rantanen muistelee hymyillen yli viidentoista vuoden takaisia tapahtumia.
Kun ensimmäinen joukkue oli saateltu maailmalle keväällä 2021, Tomi Rantanen alkoi koota uutta joukkuetta. Nyt hänellä on menossa toinen kierros Icehearts-kasvattajana.
Ajan kulumisesta kertoo jotain se, että Siltamäen koulua käyneitä entisiä Icehearts-poikia on kouluttautunut Icehearts-kasvattajiksi. Lisäksi se kertoo Iceheartsia kohtaan tunnetusta arvostuksesta myös poikien silmissä. Jokin kasvattajan antamassa aikuisen mallissa lienee tehnyt vaikutuksen.
Se tuntuu hienolta, Tomi Rantanen myöntää.
– Kai siellä jotain hyvin tehty. Että ylipäätään haluaa kasvatusalalle ja vielä tänne… On se tosi makee juttu.
Teksti: Ville Miettinen
