Meidän arki on tavallista, mutta monella tavalla myös aika ihmeellistä. Koska niissä tavallisissa hetkissä on muutoksen voima, halusimme kertoa sinulle juuri niistä. Näyttää sen, mikä tekee Iceheartsin toiminnasta erityistä ja erityisen tehokasta.
Tiedotesarjamme kolmannessa osassa ääneen pääsevät Icehearts-lapset ja -nuoret. Sarjan seuraavassa ja viimeisessä osassa ääneen pääsee yhteisö keskiössä olevien lasten ympärillä.
”Hän ei koskaan menettänyt toivoaan minuun – ei edes kaikkein vaikeimpina hetkinä”
Kävimme kasvattajan ja muiden lasten kanssa yhdessä metsäretkellä. Meillä oli mukana eväät; voileipä, banaaneja ja mehua. Yhdessä oleminen tuntui erityisen hyvältä ja se, kun istuttiin kalliolla, syötiin eväitä ja juteltiin.
Kuulostaa liian yksinkertaiselta ollakseen tehokasta ja toimivaa. Totuus on kuitenkin se, että pienet teot ja tapahtumat haasteellisissa olosuhteissa elävän lapsen kohdalla, ovat juurikin niitä tärkeitä ja ratkaisevia. Toisinaan pillimehu metsässä ja kainalo, johon hetkeksi käpertyä maailmaa pakoon, pitävät elämän syrjässä kiinni.
Icehearts-kasvattajat ovat läsnä lasten elämässä aina kuusivuotiaista ja jatkavat rinnalla kulkemista yhteensä 12 vuotta. Kahdentoista vuoden varrelle mahtuu lapsesta riippumatta monta tärkeää ja ratkaisevaa hetkeä sekä virstanpylvästä. Niiden vuosien varrelle mahtuu myös monta merkityksellistä voileipää, metsäretkeä ja kalliolla istuskelua. Juuri sellaisista; turvallisista ja tavallisista arjen hetkistä, syntyy vakaa nauha, joka kannattelee haasteellisissa oloissa sekä vaikeissa paikoissa.
”Yhtenä vahvimpana kokemuksena muistan sen, että kasvattaja ei vain kuunnellut, vaan todella kuuli minua. Eikä hän koskaan tuominnut saman tien, vaan sain aina mahdollisuuden kertoa oman versioni ja sain ymmärrystä ja tukea, vaikka olisin toiminut tyhmästikin. Kasvattaja onnistui katsomaan asioita minun näkökulmastani.”
Entinen Icehearts-lapsi, 22 vuotta, Helsinki
Lapsen näkökulma ja lapsen puolien pitäminen – ne ovat kaksi tärkeää asiaa, joihin Iceheartsin toiminta nojaa. Lapsiin ei koskaan suhtauduta ongelmatapauksina, vaan pyritään yhdessä lähteä rakentamaan parempaa elämää mahdollisuuksista käsin. Kasvattajat toimivat lasten elämässä paitsi turvana ja tukena myös toisinaan korvina asioille, joita ei uskalleta kertoa muille. Ongelmia otetaan vastaan yhdessä lasten kanssa ja lasta niissä tukien.
”Muistan, että meidänkin Icehearts-joukkueessa pojat tekivät paljon tyhmää. Näin jälkikäteen ajateltuna meistä monet olivat villejä ja railakkaita, ja usein ajauduimme ongelmatilanteisiin vaikkapa koulussa. Kasvattajan kanssa mietittiin yhdessä ongelmille ja haastaville tilanteille ratkaisuja. Muistan, että minulla oli aina sellainen olo, että kasvattaja on meidän puolella ja pyrkii ymmärtämään silloinkin, kun muut näkevät meissä vain joukon ongelmia.”
Entinen Icehearts-lapsi, 22 vuotta, Helsinki
Lapsuuden haasteet ja huono-osaisuus voivat kurjimmillaan johtaa syrjäytymiseen. Iceheartsin toiminnassa keskiössä on tarjota jokapäiväistä tukea lapsen elämään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rinnalla kulkee ihminen, Icehearts-kasvattaja, joka on tukena koulunkäynnissä, tarjoaa mielekästä tekemistä vapaa-ajalle kuin myös myötäeloa elämän eri vaiheissa toimien koko perheen tukena.
”Parasta on ollut se, kun kerran grillasimme tikulla makkaraa. Olimme silloin metsässä retkellä ja pääsimme myös onkimaan yhdessä kasvattajan kanssa. Yhtään kalaa emme saaneet.”
Poika, 7 vuotta, Lappeenranta
”Tavallinen yhdessä oleminen on ollut minulle kaikkein tärkeintä ja se, että minulla on elämässä aikuinen, johon voin luottaa kaikissa tilanteissa.”
Poika, 14 vuotta, Turku
Kokemus turvallisen aikuisen läsnäolosta ja välittämisestä voi kannatella lasta merkityksellisesti vuosien ajan. Haastavissa vaiheissa jo pelkkä tietoisuus siitä, että elämässä on aikuinen, joka tukee ja kuuntelee, on äärimmäisen tärkeää. Icehearts-joukkueissa tarjotaan myös mahdollisuus harrastamiseen ja vaikkapa retkiin sekä matkustamiseen lapsille, joille se ei ilman taloudellista tukea olisi mahdollista.
”Olen vasta vanhemmalla iällä ymmärtänyt, miten tärkeää oli, että sain harrastaa. Urheilu kannatteli ja antoi mahdollisuuden tukeutua joukkuekavereihin ja saada myös heistä turvaa elämään. Myös sillä, että pääsin Iceheartsin kanssa vaikkapa Särkänniemeen ja nuorisovaihtoon ulkomaille, oli iso merkitys yksinhuoltajan perheessä, jossa sellaiseen ei olisi ollut varaa. Sain tunteen, että se maailma kuuluu myös minulle.”
Entinen Icehearts-lapsi, 22 vuotta, Helsinki
Lapsena saa opetella vuorovaikutustaitoja turvallisen aikuisen kanssa ja käydä läpi vaikka niitä hetkiä, missä yleensä menee hermo, joka saattaa purkautua ilmoille väkivaltana. Nuorena sisäinen maailma nielaisee ja voisi yksinäisyydessään ahdistaa, jos ei olisi luotettavaa aikuista, kenelle jutella. Tulla nähdyksi ja kuulluksi – sekä kunnioitetuksi omana itsenään. Lapsen ja nuoren itsetunto rakentuu pikku hiljaa tärkeäksi tukirakenteeksi, johon nojata elämää eläessä.
”Tunnen voivani tehdä asioita kasvattajan tuella ja avulla. Hän tuntuu luotettavalta ja voin puhua hänen kanssaan mistä tahansa – myös hyvin vaikeista asioista. Hänen avullaan pääsin myös joustavan perusopetuksen luokalle. Elämä tuntuu helpommalta.”
Tyttö, 14 vuotta, Vantaa
Rinnalla eläminen jatkuu kaikissa hetkissä – myös vaikeissa, ja niissä, joissa on tehnyt virheen ja ollut vaikea. Silti elämässä on aina aikuinen, joka jää, vaikka muilla olisi palanut pinna jo moneen kertaan. Luottamus ja ote elämään eivät muodostu hetkessä, mutta kun ne on saavutettu, ollaan saatu aikaiseksi jotakin äärimmäisen ainutlaatuista ja lapsen koko elämää kannattelevaa.
”Mun kasvattaja on tosi kiva. Joskus hän suuttuu minulle, kun käyttäydyn tyhmästi. Sen jälkeen kuitenkin sovitaan, joka kerta.”
Poika, 7 vuotta, Lappeenranta
Heräsikö sinulla kysymyksiä tai haluatko kuulla jostakin aiheesta vielä lisää? Ole meihin rohkeasti yhteydessä.
Erika Turunen, Icehearts: erika.turunen@icehearts.fi / +358 44 240 0349
Heli Thorén, Moon Shooters: heli.thoren@moonshooters.fi / +358 50 572 9377
Kannen kuva: Juhani Järvenpää
