Joensuun ensimmäinen Icehearts-joukkue aloitti toimintansa elokuussa. Pojat viettivät ensimmäistä syyslomaleiriään Joensuun Noljakan koululla 15.-16.10. kasvattajansa Henrin sekä tiimimentori Irinan kanssa.
Syyslomaleirin avaus
Oli lokakuinen torstai aamu ja Joensuun joukkueen syyslomaleiri oli alkamassa. Joukkueen innokkaimmat pojat olivat jo hyvissä ajoin odottamassa kasvattajaansa Henriä Noljakan koululla, josta kaksipäiväinen syysleiri pian alkaisi.
– Eihän se ole edes syönyt mitään, kun odotti koska mennään, vastasi eräs äiti Henrin tervehdykseen.
Henri väläytti pojille koulun liikuntasaliin pääsyn mahdollisuutta ja niin sitä mentiin.
– Hei älä juokse, mene kävellen, Henri ehti huutaa poikien perään.
– Temppurata, pojat huudahtivat.
Saliin oli tehty temppurata ja temppujen teko salissa jatkuikin hyvän tovin, jonka jälkeen pallohippa mielikuvitushahmoilla pääsi alkamaan. Salissa saatiin myös hyvä salibandymatsi käyntiin, jota jatkettiin vielä pienluokassa syötyjen eväidenkin jälkeen. Yhteisleikkien jälkeen mentiin vielä ulos ja leiripäivän päätteeksi rättiväsyneet veijarit haettiin räntäsateesta kotiin.
Vauhdikasta menoa riitti myös perjantaina
Perjantain leiriohjelma kulki samoja ratoja kuin torstainakin, mutta poikien ehdotuksista päätettiin kokeilla enemmän eri lajeja. Myös yhteiset leikit legoilla välipalan yhteydessä sekä salissa saivat myös jalansijaa.
– Tää on kivaa, kuului jokaisen lapsen suusta.
Aamupäivä vietettiin taas liikuntasalissa. Alkulämmöksi leikittiin jo tutuksi tullutta pallohippaa, jonka jälkeen Henri keräsi joukon keskelle salia. Hetki vietettiin rauhassa jutellen ja pojat ehdottivat, mitä seuraavaksi tehtäisiin.
– Salibandy, kuului nopeasti ja melkein kaikille se lajivalinta kävikin. Henri jakoi joukkueet ja porukka lähti pelivarusteita hakemaan.
Peli oli tiukka, joka johtui toisen joukkueen loistavasta maalivahtipelaamisesta. Henri valitsikin tämän maalivahdin pelin parhaaksi pelaajaksi. Yhtä poikaa ei pelaaminen kiinnostanut, mutta hän keksikin omat leikkinsä ilmapallon kanssa.
Pelin jälkeen Henri keräsi joukot kasaan ja yhdessä ruvettiin taas pohtimaan yhteistä tekemistä. Erilaisia hippaleikkejä pelattiin siihen asti, että siirryttiin lasten luokkaan välipalalle, jonne Henri oli tuonut muun muassa banaania, kolmioleipiä, jogurttia, mehua ja välipalakeksejä.
Tunnelma rauhoittui hetkeksi, kun kaikki saivat tarpeeksi syötävää. Välipalan jälkeen osa pojista rupesi leikkimään legoilla, osa piirtämään ja loput leikkivät Henrin ja tiimimentori Irinan kanssa.
– Arvaa mitä mä piirrän, ja siitäkös kaikki innostuivat.
Piirtelyjen jälkeen siirryttiin takaisin saliin. Osa porukasta palasi salibandyn pariin, osa siirtyi heittelemään koripalloa ja joku jopa löysi tennismailankin.
Iltapäivällä porukka siirtyi taas pihaleikkien pariin ja ulos räntäsateeseen, mutta se ei onneksi menoa haitannut – päinvastoin.
Ulkona riitti paljon erilaista aktiviteettiä, kun Henri löysi koulun ulkovarastosta polkuautoja ja palloja. Polkuautot olivat poikien keskuudessa todella suosiossa – harmi vain, ettei niitä kaikille riittänyt, joten omaa vuoroa joutui hieman odottelemaan. Osa pojista keinui tai potki jalkapalloa, kunnes joku huusi ”auto vapaa!” ja niin polkuautoilla taas kisattiin ympäri koulun pihaa. Ja kas kummaa, kun Henri hävisi useamman kerran näissä kisoissa.
Pikkuhiljaa vanhempia alkoi saapumaan koulun pihaan ja pojat pääsivät ansaitulle viikonlopulle. Keinupolttopalloa pelattiin siihen asti kunnes viimeinenkin poika oli haettu kotiin.
