Miten paljon sinne kätkeytyy. Teini-ikäisen tytön tyynen kuoren taakse.
Ylimielinen on sana, johon törmään usein. Ongelmiin joutunut tyttö, joka ei tiedä miten toimia. Hän hymyilee, koska sillä on selvitty tähänkin asti. On hoidettu oppimisvaikeudet, on hoidettu sosiaaliset tilanteet, joissa ei tiedä mitä tehdä. On peitetty paha olo, ettei vaan kukaan huomaa.
Ylimielinen ei ole yksikään. Ei näistä, joiden kanssa olen töitä tehnyt parinkymmenen viime vuoden aikana. Hukassa ja eksynyt on ollut jokainen, jota on ylimieliseksi kuvailtu. Väärän toimintamallin vanki.
Kun tuntee tarpeeksi hyvin, tietää, ettei minulle tarvitse hymyillä. Kysyn, mikä on, miksi teet näin ja sanat putoavat suoraan eteeni.
Silti, auttaminen on vaikeaa. Sanat kertovat korutonta kieltään siitä, mihin tytöt yhä edelleen joutuvat. Miellyttämään, olemaan helppoja, tulkitsemaan toisia, unohtamaan itsensä. Valehtelu on usein helpompaa kuin puhua totta. Tulla näkyväksi omana itsenään on vaikeaa, todella vaikeaa.
Ja silti se, että uskaltaa, on ainoa tie eteenpäin.
Tyttöjen valitus, juoruilu ja epäsuoruus. Hymyily. Äänenpainoilla viestintä. Niin raivostuttavaa.
Olen silti opetellut heltymään siitä, suhtautumaan lempeästi ja rakkaudella. Jokainen raivostuttava tapa kertoo, minulla on asiaa. Asiaa, jota en osaa tuoda esille niin, että sen ymmärtäisit. Joka kerta yritän, yritän niin kovasti ja silti usein epäonnistun. Tulkitsen väärin.
Me arvostamme suoruutta, rehellisyyttä – halki, poikki ja pinoon. Tytötkin arvostavat, mutta eivät osaa, pysty tai kykene toimimaan niin. Ja kun he eivät osaa, me tulkitsemme. Kieroa, pahansuopaa, ylimielistä.
Miellyttäminen on oravanpyörä, johon tytöt joutuvat. Onko se biologiaa vai kulttuuria vai molempia. En tiedä. Ei kukaan heitä siihen tietoisesti laita.
Ensin miellytät, koska siitä saa positiivista palautetta. Kun teet väärin, miellytät, jotta virheesi annetaan anteeksi. Miellytät, jotta saat hyväksyntää. Miellytät, jotta et joudu olemaan yksin. Sitten miellytät, koska se on ainoa tuttu tapa toimia. Kunnes et enää jaksa miellyttää ketään.
Hymyilet, vaikka sisällä kiehuu. Kukaan ei ymmärrä, kukaan ei välitä. Ihan sama mitä teen, ihan sama yritänkö selittää vai en. Ylimielinen.
Ja tuohon vankilaan, osin itse rakennettuun, on vaikea päästä sisälle. Ja vielä vaikeampaa sieltä on päästä pois.
Ei kukaan ole huvikseen ylimielinen. Se kertoo, että kaikki hyväksytyt keinot on käytetty. En enää osaa, en tiedä, mitä tehdä. Anna minulle lupa olla epätaydellinen. Anna lupa tehdä virheitä – ja olla silti hyväksytty.
