Iceheartsin slogan on pitkään ollut ”Ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä joukkueurheilun avulla”. Olen kuullut, että osa ihmisistä pitää Iceheartsia lähinnä urheiluseurana, osa taas ei edes tiedä, että urheilu on tärkeä osa ja työkalu Iceheartsin toiminnassa. Kun Iceheartsiin valitaan lapsia, ei kriteerinä ole urheilullisuus. Meille valikoidaan lapsia, jotka hyötyvät pitkäkestoisesta aikuisen rinnallakulkijuudesta, mahdollisuudesta liikuntaan ja vertaisyhteisön tuesta. Näitä lapsia me kasvattajat yritämme joukkuetta ja urheilua apuna käyttäen tukea aikuiseksi asti.
Kaikki Icehearts-kasvattajat ovat liikunnallisia ihmisiä, jotka uskovat liikunnan tuovan mukanaan paljon erilaista hyötyä. Useimmilla kasvattajilla on juuri joukkueurheilutaustaa. Me koemme, että olemme itse saaneet, sekä urheilun että joukkueen kautta, jotain niin hyvää ja tärkeää, että haluamme siirtää sitä hyvää eteenpäin. Eri joukkueilla urheilu saattaa olla hieman erilaisessa asemassa, lapsista ja kasvattajasta riippuen. Siksi haastattelin tätä blogia varten myös kollegoitani, jotta sain mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan.
Me koemme, että olemme itse saaneet, sekä urheilun että joukkueen kautta, jotain niin hyvää ja tärkeää, että haluamme siirtää sitä hyvää eteenpäin.
Liikuntasuositukset eivät tällä hetkellä täyty läheskään kaikilla lapsilla ja nuorilla. Yhteiskunta on jakautunut hyvin vähän liikkuviin, sekä paljon liikuntaa harrastaviin lapsiin. Hyöty- ja arkiliikunta ovat katoava luonnonvara, kun mukavuudenhalu, pelikoneet ja Netflix -sarjat vievät voiton. Tätä lisääntyvää liikkumattomuuden määrää todistaa uusimmat Move-mittaukset. Juuri kestävyyskunto oli se, joka oli hälyttävästi laskenut. Isolla osalla niin alhaiselle tasolle, että se haittaa terveyttä ja toimintakykyä. UKK-instituutti peräänkuuluttaa lasten ja nuorten liikuntasuosituksissa 1,5-2 tuntia liikuntaa päivässä, josta puolet tulisi olla reipasta liikuntaa. Nämä määrät eivät millään täyty pelkällä koululiikunnalla. Arjen tulisi olla aktiivista ja sen lisäksi lapsen tulisi harjoittaa myös rasittavaa liikuntaa.
Yhteiskunta on jakautunut hyvin vähän liikkuviin, sekä paljon liikuntaa harrastaviin lapsiin. Hyöty- ja arkiliikunta ovat katoava luonnonvara, kun mukavuudenhalu, pelikoneet ja Netflix -sarjat vievät voiton.
Iceheartsissa yhteenkokoava syy, on juuri liikuntaa. Me Iceheartsissa liikutamme pitkälti sitä väestön osaa, joka ilman Iceheartsia ei välttämättä harrastaisi liikuntaa ollenkaan. Lapset, jotka meille ohjautuvat eivät kaikki omista pyörää tai suksia eivätkä heidän vanhempansa ole aina niitä, jotka kykenevät kuskaamaan ja kustantamaan lasten harrastuksia. Toki poikkeuksiakin on!
Me Iceheartsissa liikutamme pitkälti sitä väestön osaa, joka ilman Iceheartsia ei välttämättä harrastaisi liikuntaa ollenkaan. Lapset, jotka meille ohjautuvat eivät kaikki omista pyörää tai suksia eivätkä heidän vanhempansa ole aina niitä, jotka kykenevät kuskaamaan ja kustantamaan lasten harrastuksia.
Icehearts -joukkueelle valikoituu useimmiten yksi päälaji, jota mahdollisesti pelataan lajiliittojen sarjoissa ja turnauksissa. Icehearts tekee kuitenkin monipuolista työtä lastensa liikunnallisuuden eteen ja kaikilla on mahdollisuus koittaa myös muita lajeja Iceheartsin avulla. Icehearts -joukkueen ensimmäisinä vuosina joukkueelle järjestetään koulun jälkeen iltapäiväkerhotoimintaa.
Yksi tekijä, mikä erottaa meidän iltapäivätoimintamme kuntien omista iltapäiväkerhoista, on juuri liikunnan määrä ja monipuolisuus. Meillä on halu, mahdollisuus ja resurssi viedä lapsia koittamaan erilaisia lajeja ja käyttää iltapäivää hyödyksi liikkumiseen. Hankimme tai lainaamme tarvittavat välineet. Harvasta Icehearts -lapsesta tulee maajoukkuepelaajaa omassa lajissaan, mutta haluamme luoda pohjan liikunnalliselle elämäntavalle. Fyysinen hyvinvointi heijastuu usein myös henkiseen hyvinvointiin. Lapselle on luontaista liikkua ja purkaa energiaansa juuri liikkumisen kautta. Aktiivinen Icehearts -iltapäivä on usein vaihtoehto kotona pelaamiselle tai TV:n katsomiselle. Liikunta, uni ja ravinto, siinä on tärkeä pyhä kolminaisuus.
Yksi tekijä, mikä erottaa meidän iltapäivätoimintamme kuntien omista iltapäiväkerhoista, on juuri liikunnan määrä ja monipuolisuus. Meillä on halu, mahdollisuus ja resurssi viedä lapsia koittamaan erilaisia lajeja ja käyttää iltapäivää hyödyksi liikkumiseen. Hankimme tai lainaamme tarvittavat välineet.
Liikunnan tuoma ilo on liikunnan tärkein tehtävä. Lastenliikunta on aina leikkiä, jossa voimme oppia erilaisia elämänelementtejä, muun muassa voittamista ja häviämistä. Voittaminen ja häviäminen ovat elämän taitolajeja. Näitä kahta tulee urheilun avulla väkisinkin harjoiteltua. Voittamiseen tarvitaan uskallusta ja paljon työtä. Sitten kun voiton hetki tulee, pitää osata riemuita voitosta ja onnistumisesta. Voittaminen saa tuntua hyvältä, mutta se ei ole ilkkumista toisen kustannuksella. Tämä on välillä lapsille haastavaa. Osalle lapsista on uutta, että itsestään saa olla ylpeä. Itsestään pitää olla ylpeä!
Voittaminen ja häviäminen ovat elämän taitolajeja. Näitä kahta tulee urheilun avulla väkisinkin harjoiteltua. Voittamiseen tarvitaan uskallusta ja paljon työtä. Sitten kun voiton hetki tulee, pitää osata riemuita voitosta ja onnistumisesta. Voittaminen saa tuntua hyvältä, mutta se ei ole ilkkumista toisen kustannuksella.
Häviö, tappio ja epäonnistuminen ovat luonnollisesti se vaikeampi asia kohdata. Tappionkin hetkiä elämässä tulee väistämättä. Urheilun ja leikin, avulla niitä on kuitenkin helppo harjoitella, tutussa porukassa, joka ei takuulla hylkää. Iceheartsissa epäonnistuminen on erittäin sallittua. Sen seurauksella ei tipu kokoonpanosta eikä siirry kilparyhmästä haasteryhmään. Tavoitteena on, että lapsi ei epäonnistumisen hetkellä mene rikki, vaan nostaa leuan sinnikkäästi ylös ja yrittää uudelleen.
Urheilullisuudeltaan Icehearts -lapset ovat hyvin eritasoisia. Jos huomaamme joukkueessamme todellisen talentin, saatetaan häntä ohjata paikalliseen kilpatason urheiluseuraan, suurin osa silti haluaa pelata myös omassa Icehearts -joukkueessaan, juuri joukkueen vuoksi. Joukkue onkin tärkeä, jos ei jopa tärkein, elementti Icehearts -työssä. Samassa Icehearts -joukkueessa saa pelata se koulunkenttien paras hemmo, kuin myös se, jolla pallo ei aina ole ihan hallussa. Tämä tehdään lapsille selväksi jo heti joukkueen taipaleen alussa. Jokainen saa tulla treeneihin omana itsenään, omilla vahvuuksillaan varustettuna. Ajan saatossa lasten ja nuorten erilaiset lähtökohdat ja pitkä yhteinen taival opettavat Icehearts -lapsia kunnioittamaan oman joukkueensa erilaisia jäseniä. Kasvattajamme saavat välillä todistaa uskomattomia hetkiä, kun yhteen nivoutunut joukkue kannustaa yhtä lailla joukkueen parasta, kuin heikointakin lenkkiä.
Jokainen saa tulla treeneihin omana itsenään, omilla vahvuuksillaan varustettuna. Ajan saatossa lasten ja nuorten erilaiset lähtökohdat ja pitkä yhteinen taival opettavat Icehearts-lapsia kunnioittamaan oman joukkueensa erilaisia jäseniä.
Kaikki, jotka ovat harrastaneet joukkueurheilua tietävät, ettei urheilu ole pelkkää iloa, kannustamista ja ruusuilla tanssimista. Harva Icehearts -joukkue ratsastaakaan menestyksellä, eikä se ole pohjimmainen tarkoituskaan. Urheilu, onnistuminen ja uuden taidon oppiminen vaatii paljon työtä ja hikeä. Osaaminen ja kehitys ei tule itsestään eikä ilmaiseksi. Jossain vaiheessa ahkeruus ja kova työ kuitenkin aina palkitaan, ja se jos mikä nostaa itsetuntoa, ”Minä onnistuin, me teimme sen, me pystymme tähän!” Urheilun kautta lapsi oppii työnteon ja ahkeruuden merkityksen, joka heijastuu myös muihin elämän osa-alueisiin, kuten opiskeluun tai työelämään.
Urheilu, onnistuminen ja uuden taidon oppiminen vaatii paljon työtä ja hikeä. Osaaminen ja kehitys ei tule itsestään eikä ilmaiseksi. Jossain vaiheessa ahkeruus ja kova työ kuitenkin aina palkitaan, ja se jos mikä nostaa itsetuntoa.
Joukkueessa kaikilla tulee olla samat oikeudet, mutta myös velvollisuudet. Joukkueessa ja ryhmässä vallitsee aina tietynlaiset lainalaisuudet. Jokaisella ryhmällä ne ovat oman näköiset. Harjoituksiin on tultava, jos niin on sovittu. Jos joku pelaaja pelleilee treeneissä ja peleissä, on se kaikilta muilta pois. Joukkue tuo nuorille tietynlaisen paineen toimia sovituissa, juuri tällä joukkueelle luoduissa raameissa. Icehearts -joukkueessa nuorelta vaaditaan vain se, minkä he varmasti pystyvät toteuttamaan. Kuten tiedämme, teini-ikäisen on helppo äksyillä tutulle aikuiselle, välillä väsyttää, aina ei kiinnosta. Omien kavereiden ja ikätoverien joukossa, nuori kuitenkin haluaa olla arvostettu. Tavoitteena on yhteisö, jossa jokainen kantaa kortensa kekoon, yhteisen hyvän vuoksi. Tämä sama tahtotila on varmasti myös jokaisessa perheessä, kaveriporukassa ja koko yhteiskunnassa.
Oma joukkueeni on nyt 8–9-vuotiaita tyttöjä. Minun henkilökohtainen tavoitteeni onkin se, että kaikki joukkueeni tytöt oppivat mm. uimaan, luistelemaan, hyppimään hyppynarua, tekemään kärrynpyörän ja polkemaan polkupyörällä. Osalla täyttyvät jo kaikki tavoitteet, osan kanssa ei vielä. Yhdessä meistä tulee jalkapallojoukkue. Haluan itse toimia joukkueeni tytöille esimerkkinä naisesta, joka nauttii liikunnanilosta, hiestä, hengästymisestä, muiden kannustamisesta ja joka kantaa vastuunsa yhteisen hyvän eteen. Haluan näyttää heille avoimesti kyltymättömän kilpailuhenkisyyteni, voitontahtoni, mutta myös sen, että häviön hetkellä osaan kiittää vastustajaa ja kohdata pettymyksen reilusti. Haluan opettaa, että kilpailua ei tarvitse pelätä. Elämä on inan verran helpompaa, jos uskaltaa laittaa itsensä likoon, osaa voittaa ja hävitä, tuntee kuuluvansa johonkin.
Haluan opettaa, että kilpailua ei tarvitse pelätä. Elämä on inan verran helpompaa, jos uskaltaa laittaa itsensä likoon, osaa voittaa ja hävitä, tuntee kuuluvansa johonkin.
Täytyy muistaa, että Iceheartsin valmennustyö ei ole mitään rakettitiedettä. Tätä samaa tärkeää työtä, hieman eri lähtökohdista, tekevät tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset niin palkalliset kuin vapaaehtoisetkin. Haluankin kiittää jokaista, joka uhraa iltansa lasten- ja nuortenliikunnan parissa. Korona-aika on tuonut entistäkin selkeämmin esiin, mikä valtava hyvinvointia lisäävä voima lasten- ja nuortenliikunnalla on.
Te kaikki joukkueenjohtajat, huoltajat ja valmentajat teette äärimmäisen arvokasta ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä. Kiitos siitä, olet tärkeä.
Haluankin kiittää jokaista, joka uhraa iltansa lasten- ja nuortenliikunnan parissa. Korona-aika on tuonut entistäkin selkeämmin esiin, mikä valtava hyvinvointia lisäävä voima lasten- ja nuortenliikunnalla on. Te kaikki joukkueenjohtajat, huoltajat ja valmentajat teette äärimmäisen arvokasta ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä. Kiitos siitä, olet tärkeä.
