Rasistinaapuri

”Sit se meidän rasistinaapuri tuli ja huusi meille…” Toiset tytöt nyökyttelivät, he tiesivät mistä puhutaan. Pysähdyin kesken iltapalan laiton. Oltiin kesäleirillä. Tytöt joivat teetä pöydän ääressä ja keskustelivat. Olivat unohtaneet läsnäoloni. Kysyin: ”Ai mikä rasistinaapuri? Kiusaako sua tai sun perhettä joku?” Tytöt vaikenivat ja nolostuivat, vähän ajan päästä juttua kertonut tyttö katsoi lattiaan ja sanoi: ”No kun yks meidän naapurin täti huutaa aina meille tummaihoisille ja kiusaa meitä.” Kysyin, onko asiasta ilmoitettu eteenpäin? Oli kuulemma, poliisille. Rupesin jututtamaan tyttöjä. Tummaihoiset tytöt pöydän ympärillä – kaikki he tiesivät termin ”rasistinaapuri”. Opin, että rasistinaapureita on jokaisessa kerrostalossa, niitä on kaupoissa ja bussipysäkeillä. Ne kiusaavat lapsia ja aikuisia. Niistä voi valittaa, mutta se ei auta. Et voi ikinä tietää, kuka on sellainen. Parempi olla varuillaan.

Tunsin oloni ulkopuoliseksi – ja tyhmäksi. Nämä pienet viattomat. Joka päivä kulkiessaan kouluun tai kaverille. Täytyy olla varuillaan, ettei joudu kohteeksi. Tuntea, ettei ole yhtä hyvä, kuin vaaleaihoiset. En ollut tajunnut, että nämä lapset, heillä on elämässään käsitteitä, joita en edes ymmärrä olevan olemassa.

Rasistinaapuri- siis aikuinen ihminen, joka päivittäin vapaasta tahdostaan solvaa ja haukkuu, joskus jopa lyö. Lapsia.

Olen toki kuullut ja lukenut rasistisista teoista. Silti olen jotenkin naivisti ajatellut niitä yksittäistapauksina. Yksittäistapaukset ovat niitä, jotka tehdään vaaleaihoisen aikuisen kuullen.

Tytöt huomasivat, etten loukkaannu, vaikka he kertovat. Loukkaannu siitä, miten he kertovat minun väristeni aikuisten heitä loukanneen. Minuun sattui vielä enemmän. Sen lisäksi, että he joutuvat sietämään ja pelkäämään ”rasistinaapureita” – he haluavat suojella minua tiedolta siitä, miten jotkut minun väriseni aikuiset heitä kohtelevat.

Matkalla kohti aitoa tasavertaisuutta ihmisten kesken.

Miten se vaikuttaa lapseen, että kokee olevansa ihminen, jota toisilla on lupa haukkua? Miten se vaikuttaa siihen, mitä lapsi uskaltaa yrittää? Miten se lapsi kohtaa toiset ihmiset?

Miten se äiti tai isä lohduttaa lastaan?

Miten se rasistinaapuri nukkuu yönsä?

Kirjoittanut Nelli Niemelä

Edellinen kirjoitus:

Kaksi todellisuutta

Seuraava kirjoitus:

Häpeän tuolla puolen