No joo, ymmärrän, jos ei kätesi heti noussut ilmoittautumisen merkiksi. Olihan ehdotukseni ehkä hieman yllättävä ja kuulostaa talviseltakin näin keskellä kesää. Avaanpa siis ajatustani hieman.
Kuvitellaanpa seuraavanlainen tilanne. On ihminen. Ihmisellä ehkäpä työpaikka, voi olla joitakuita kavereita, sanotaan että perhettäkin. Oletko mukana? Hyvä. Esimerkkimme ihmisellä on kuitenkin myös ongelmia. Haasteita vaikka toimeentulossa tai pulmia terveyden kanssa. Ihmissuhteet voivat myös olla taipuvaisia kiepahtamaan solmuun ja kelläpä ei joskus olisi ollut sellaisia hetkiä, jolloin tuntuu, että virta ei riitä. Entäpä jos päähenkilömme elämässä onkin hieman kaikkia edellä mainittuja haasteita ja mitä hänellä sen sijaan ei ole on kyky selviytyä niistä. Hän ei osaa käsitellä ongelmiaan, eikä tiedä miten niitä voisi koittaa ratkoa, tai mistä voisi mahdollisesti saada apua. Ongelmat kasaantuvat, kasvavat pikkuhiljaa ja käyvät ajan myötä liian suuriksi kantaa, kunnes lopulta tulevat ilmi tavalla tai toisella. Mahdollisesti jollain äärimmäiselläkin tavalla. Ihminen itse kärsii, perhe kärsii, kaikki kärsivät. Oletko vielä mukana? Hyvä.
Ongelmat kasaantuvat, kasvavat pikkuhiljaa ja käyvät ajan myötä liian suuriksi kantaa, kunnes lopulta tulevat ilmi tavalla tai toisella.
Paitsi että ei ole hyvä, koska kuvitteellista tilannettamme ei tarvitse kuvitella. Se on totta. Joka päivä liian monen ihmisen elämässä. Yksikään ihminen ei kuitenkaan ole herännyt joku aamu hymyillen ja vain päättänyt, että nyt alkoi uusi elämä, tästä eteenpäin kaikki menee pieleen! Ei, vaan kuten esimerkkihenkilömme tapauksessakin, asiat ovat yleensä valuneet huonompaan suuntaan pikkuhiljaa. Hyvin harva ihminen myöskään elää koko elämäänsä ihan yksin. Ympärillä on yleensä aina muitakin ihmisiä. Lapsena nyt vähintäänkin. Miksi asiat siis ovat päässeet huonoiksi asti? Miksi ei ole ollut ketään, jonka kanssa olisi opeteltu asioiden hoitamista, käsittelyä, ratkomista, sitä miten kaikesta selvitään yhdessä? Ketään, joka olisi havaittuaan haasteita hänen elämässään tai muutoksen ihmisessä, kysynyt mitä kuuluu. Sitten kysynyt uudestaan ja kuunnellut vastauksen, kun sen lopulta olisi saanut ja ollut sen jälkeen tukena miettimässä mitä asialle voisi tehdä. Sen sijaan voi mielestäni sanoa, että ihminen on ikään kuin päästetty ja jätetty oman elämänsä ulkokehälle.
Pingviineiksi?
Ekaluokkalaiset tekivät talvella koulussa pingviinitaidetta. Juttelimme samalla pingviineistä ja mietin jo silloin, että siinäpä fiksuja eläimiä. Ovat esimerkiksi tajunneet sen, että selviävät, vielä meidänkin elinympäristöämme karummissa, äärimmäisissä olosuhteissa vain yhdessä. Ainoa keino selvitä hengissä kylmistä öistä on lämmittää toinen toistaan. Pingviinit kerääntyvät tiukasti yhteen ja vaihtavat tasapuolisesti paikkoja niin, että ulkokehältä pääsee joukon ytimeen tuulensuojaan lämmittelemään ja sisäpiiristä mennään omalla vuorolla ulos. Jos joku yksilö jätettäisiin liian pitkäksi aikaa ulkokehälle se menehtyisi. Ja siihen ei ole varaa, sillä koko yhteisön hyvinvointi on kiinni jokaisesta yksilöstä, jokainen on yhtä tärkeä osa laumaa.
Pingviinilauma tuli mieleeni taas pari viikkoa sitten. Vietimme joukkueeni poikien kanssa kesäistä päiväleiripäivää järven rannalla onkien ja uiden. Yksi pojista oli kiusannut ja ärsyttänyt toista pitkin päivää ja lopulta kohde räjähti. Rannalla ollut pöytä lensi kumoon, aurinkolasit paiskautuivat palasiksi maahan ja koko tienoo sai kuulla hyvin suorin ja selvin sanoin mitä poika oli kiusaajastaan mieltä ja että hän lopettaisi koko Iceheartsissa olemisen tähän ja nyt. Kuten hänen kanssaan niin monta kertaa aiemminkin, puhumalla tämäkin tilanne pikkuhiljaa rauhoittui. Istuimme siinä sitten hiljaa vierekkäin tuijottelemassa tuulessa heiluvaa heinäpeltoa, kunnes hän sanoi: “Kun Tuomas, kun mä en ymmärrä, että miksi se kiusaa oma joukkuelaista?” Silmästäni tuli tippa, suustani vastaus: “Nyt sä olet ymmärtänyt tosi ison asian. Sen, että kaikkien joukkuelaisten pitäisi aina olla samalla puolella.”
Nyt sä olet ymmärtänyt tosi ison asian. Sen, että kaikkien joukkuelaisten pitäisi aina olla samalla puolella.
En olisi voinut olla hänestä enää ylpeämpi tuolla hetkellä! Poika, joka on hyvin haastava ja tarvitsee joukkueeni pojista eniten tukea arjessa selvitäkseen. Poika, josta moni ajattelee, että mitä siitäkin tulee, vai tuleeko ikinä mitään, voiko hän käydä normaalia kouluakaan. Juuri tämä poika ymmärtää näin suuren asian ensimmäisenä. Olen myös huomannut, että joukkueesta on vuoden kuluessa tullut hänelle tärkeä ja hän on ylpeä kuuluessaan siihen. Poika, josta voi tulla ihan mitä vaan hän haluaa! Sillä juuri tästä tässä on kyse. Jos kaikki joukkuelaiset ovat samalla puolella, silloin selviämme yhdessä mistä vaan.
Nyt ruvetaan pingviineiksi! Oletko mukana?
Kuvituskuvan tehnyt taiteilija on Ahjon koulun 1A-luokan kiva oppilas.
