”Nelli, auta, me ei saada mun lelua irti tuolta seinästä!”. Uimahallin pukuhuoneessa, korkealla katossa näkyi pieni, keltainen muovikäsi, sellainen, joka jää kiinni kun sen heittää seinään. Kaksi tyttöä pohtimassa, miten sen saisi alas. Lupasin auttaa, tottakai.
Ensimmäinen ongelma; ei yhtäkään irtotuolia koko pukuhuoneessa, eikä suihkutiloissa. Kaikki penkit ruuvattu kiinni. ”Miksi, Nelli?”. Kerroin, miten joillain ihmisillä on tapana ajatella, että tällaisistä yleisistä tiloista saa ottaa mukaan tai rikkoa kaiken, mikä irti lähtee. ”Sehän on väärin, ei niin saa tehdä!”.
Toinen ongelma; ei yhtäkään harjaa, lastaa tai muuta esinettä, jossa olisi varsi. Sama syy. Tytöistä näkyi, miten päässä raksutti. Olisihan helpompaa, jos uimahallissa voisi olla tavaroita ilman, että niitä kukaan rikkoisi tai varastaisi. No, tyttö olkapäille ja kahdesta uimaräpylästä muodostettu varsi tytön käteen. ”Yltääkö?” ”Ei, liian lyhyt”.
Toinen tyttö olkapäille, vähän pidempi. ”Yltääkö?” ”Ei, liian lyhyt”. Pohdimme, pähkäilimme. Yhtäkkiä tyttö ponkaisi ylös, juoksi vessaan ja takaisin. ”Tällä yltää!”, hymyili hän. ”Ei me voida tolla, ei vessaharjalla, se on likainen”, yritin olla järkevä. ”No mitä sitten, mehän mennään suihkuun ja uimaan.”
Tyttö olkapäille, vessaharja käteen. Naps, lelu tippui lattialle. Nauroimme katketaksemme ja tyttö, joka koulussa on usein se hitain ja viimeisin – siinä hän loisti – keksi sen, mitä me muut emme.
Ps. Samalla, kun nauroimme, kuulin nimeäni kuulutettavan. Etsin katseellani videokameraa ja mietin, minkä seuraamuksen saa aikuinen, joka kahden tytön kanssa irrottaa lelua vessaharjalla uimahallin katon rajasta. Sydän pamppaillen menin valvomoon. ”Tässä olisi rouvan pankkikortti, kannattaisi kyllä pitää parempaa huolta siitä.”
Kirjoittanut: Nelli Niemelä, Icehearts Tyttötyön Kasvattaja ja Kehittäjä
