Iceheartsin tyttötyö on aloitettu vuonna 2013. Vantaan kasvattaja ja tyttötyön aloittaja Nelli Niemelä on useasti kertonut, miten joutui kohtaamaan paljon ihmettelyä siitä, miten Iceheartsin toimintamalli voisi sopia tytöille. Itse joukkueurheilupiireissä kasvaneena en aluksi ymmärtänyt, kuka tällaista edes kysyy ja miksi? Nyt puolentoista vuoden työkokemuksen jälkeen olen ymmärtänyt, miksi tämä aihe kumpuaa aina esiin. Olen ehtinyt jo selittää kymmeniä kertoja, miksi tytötkin tarvitsevat Iceheartsia siinä missä pojatkin.
Suomessa on paljon rakenteita, joiden on tarkoitus tukea syrjäytymisvaarassa olevia lapsia. Kaikki lapset eivät kuitenkaan pääse näiden tukitoimien piiriin. Usein huomataan, että siinä vaiheessa, kun apua saa, on liian myöhäistä. Ongelmat ovat kasautuneet ja nuoren elämä on jo pahasti sivuraiteilla. Icehearts- toiminta alkaa parhaimmillaan jo esikouluiässä tai ekaluokalla. Kun esi- ja alkuopetuksen opettajilta kysyy, ketkä teidän lapsistanne voisivat mielestäsi olla Iceheartsin kaltaisen avun tarpeessa, he luettelevat heti noin viisi poikaa ja yhden tytön.
Kaikki lapset eivät kuitenkaan pääse näiden tukitoimien piiriin. Usein huomataan, että siinä vaiheessa, kun apua saa, on liian myöhäistä. Ongelmat ovat kasautuneet ja nuoren elämä on jo pahasti sivuraiteilla.
Useimmiten meidän toimintaan ohjataan poikia, joilla on ongelmia toimia ryhmässä, poikia, jotka huutavat apua koko olemuksellaan. Poikia, joita et voi ohittaa tajuamatta, että jokin on hätänä. Samassa luokassa istuu kuitenkin myös tyttöjä. Tyttöjä, jotka ehkä hymyilevät, tyttöjä, jotka käyttäytyvät tunnilla nätisti, tyttöjä, joita et ehkä edes huomaa. Niitä, joiden nimeä et muista vielä kuukaudenkaan jälkeen. Tytöt eivät tee itsestään numeroa eivätkä häiritse muita. He eivät välttämättä ole kouluarjen sujumisen esteenä millään tavalla.
En halua olla stereotypinen enkä yleistää, mutta tämä on se mihin me tyttötyöntekijät usein törmäämme. Meille sanotaan, ettei täällä ole montaakaan avuntarpeista tyttöä, poikia olisi vaikka kuinka paljon. Kyllä nämä tytöt pärjäävät, sanotaan. Täytyy muistaa, että aina on poikkeuksia ja minunkin joukkueestani löytyy äänekkäitä, temperamenttisia ja hyvin näkyviä persoonia. Kenenkään heistä en kuitenkaan ole kuullut koulussa esimerkiksi lyöneen toista tyttöä. Tytöt todella harvoin tekevät niin. Uskallan väittää, että lähes kaikissa poikien icehearts-joukkueissa poikien aggressiivisuus on ensimmäisten vuosien ongelma ihan päivittäin.
Kyllä nämä tytöt pärjäävät, sanotaan.
On sanomattakin selvää, että opettaja, jonka luokassa on muutama aggressiivinen poika, kaipaa apua juuri näiden poikien kanssa arjesta selviytymiseen. Heille halutaan tukitoimia, ja pian. On totta, että käytös- ja tunne-elämän ongelmat lapsuudessa koskettavat erityisesti poikia, mikä näkyy esimerkiksi koulussa pärjäämisessä, mikä taas ennakoi vahvasti sitä, miten lapsi kiinnittyy toisen asteen koulutukseen, löytää paikkansa yhteiskunnassa ja selviää sosiaalisista haasteista. Tyttöjen oireilu on alkuun toisenlaista. Sen hymyilevän tytön kanssa päivät sujuvat. Opettajalla ei kaikesta halustaan huolimatta ole välttämättä aikaa puuttua tyttöjen jokapäiväisiin ongelmiin koulussa. Nämä tyttöjen ”pienet” ongelmat eivät hallitse koko luokkaa eivätkä heijastu muihin. Totuus kuitenkin on, että myös tytöt myöhästyvät aamulla, myös heillä on tavarat hukassa, kyynel silmässä, läksyt tekemättä, tukka takussa ja kaikessa näkymättömyydessään he eivät välttämättä ekaluokan alkaessa osaa vielä numeroita, saatikka kirjaimia.
On totta, että käytös- ja tunne-elämän ongelmat lapsuudessa koskettavat erityisesti poikia, mikä näkyy esimerkiksi koulussa pärjäämisessä, mikä taas ennakoi vahvasti sitä, miten lapsi kiinnittyy toisen asteen koulutukseen, löytää paikkansa yhteiskunnassa ja selviää sosiaalisista haasteista. Tyttöjen oireilu on alkuun toisenlaista.
No mikä se paikka on, mistä ne tytöt aamulla saapuvat paidanhelma ketsupissa kouluun? He tulevat niistä ihan samoista perheistä kuin pojatkin. Mahdollisesti perheistä, joissa ei ole ylimääräistä rahaa harrastusmaksuihin, perheistä, joissa on ongelmia päihteiden tai mielenterveyden kanssa, kodeista, joissa he ovat nähneet väkivaltaa. Onko joku luullut, että kaikki tytöt tulevat perheistä, joissa leivotaan sunnuntaina pullaa ja joissa on aikaa joka päivä tarkastaa läksyt ja kuskata harrastuksiin? Ei varmaankaan. Miksi ihmeessä näillä tytöillä sitten olisi asiat paremmin kuin pojilla?
Onko joku luullut, että kaikki tytöt tulevat perheistä, joissa leivotaan sunnuntaina pullaa ja joissa on aikaa joka päivä tarkastaa läksyt ja kuskata harrastuksiin?
Karu totuus on se, että se joka huutaa koviten, saa äänensä kuuluviin. Kun lapsen käytös on ongelmallista ja häiritsevää, on sanomattakin selvää, että joku alkaa miettiä, mikähän tuota vaivaa? Mitähän tälle asialle voisi tehdä? Ja jostain syystä pojat osaavat usein pienenä huutaa lujemmin kuin tytöt. Syitä tähän löytyy varmaan biologiasta ja ennen kaikkea kulttuuristamme.
Jossain vaiheessa tytötkin kuitenkin alkavat oireilla. Otetaan esimerkiksi syömishäiriöt, masennus ja ahdistuneisuus, jotka puhkeavat useimmiten murrosiässä, tai sen jälkeen. Kaikki nuorten kanssa työskentelevät näkevät myös tahtomattaan nuorten tyttöjen viilleltyjä ranteita. Ovatko nämä juuri niitä tyttöjä, joiden olisi pitänyt saada sitä apua jo ajat sitten? Niitä tyttöjä, jotka olisi pitänyt jonkun huomata. Niitä, jotka ovat pitäneet sisällään sen kaiken tuskan, joka heidän elämäänsä on varjostanut lapsesta asti, peitelleet taitavasti sitä, etteivät he oikeasti ymmärrä jakolaskuja eivätkä bussiaikatauluja ja ettei heillä ole missään vaiheessa ollut oikeaa harrastusta saatikka ystäväpiiriä.
Ovatko nämä juuri niitä tyttöjä, joiden olisi pitänyt saada sitä apua jo ajat sitten? Niitä tyttöjä, jotka olisi pitänyt jonkun huomata. Niitä, jotka ovat pitäneet sisällään sen kaiken tuskan, joka heidän elämäänsä on varjostanut lapsesta asti.
Olin koulutuksessa, jossa aivan mahtava neuropsykologi kertoi, miten tytöt saavat usein autisminkirjon diagnooseja poikia myöhemmin. Kappas! Näinkin massiiviset tyttöjen ongelmat huomataan ja diagnosoidaan siis usein vasta myöhemmin, jolloin myös heidän avunsaantinsa myöhästyy. Ongelmat ovat murrosiässä jo paisuneet lumipallon tavoin.
Uskon tähän meidän Icehearts -formaattiimme todella kovasti. Uskon sen toimivan yhtä hyvin tytöille kuin pojillekin. Uskon sen auttavan hyvin monenlaisiin ongelmiin. Jos minulla olisi taikavoimia, haluaisin että ihan kaikki lapset pääsisivät Iceheartsiin. Harvassa ovat ne lapset, jotka eivät kaipaisi rinnalleen monivuotista ystäväpiiriä, lämpimiä kohtaamisia ja halauksia tutun aikuisen kanssa, yhteisiä tavoitteita, unelmia, jaettuja voittoja ja tappioita, niin urheilussa kuin muussakin elämässä.
Harvassa ovat ne lapset, jotka eivät kaipaisi rinnalleen monivuotista ystäväpiiriä, lämpimiä kohtaamisia ja halauksia tutun aikuisen kanssa, yhteisiä tavoitteita, unelmia, jaettuja voittoja ja tappioita, niin urheilussa kuin muussakin elämässä.
Jokainen Iceheartsiin valittu lapsi on joukkueessa jostain syystä. Syyt ovat hyvin, hyvin, erilaisia, mutta sattumalta kukaan ei ole toiminnassa mukana. Icehearts tekee ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä. Painotan sanaa: ennaltaehkäisevää. Jokaiselle, joka pohtii tarvitsevatko meidän tyttömme, myös ne ihan kiltit ja aurinkoiset tyttömme, tätä yhtä paljon kuin pojat, haluan vastata, että takuuvarmasti tarvitsevat!
Enkä vain vastata, vaan huutaa, niin lujaa kuin kurkusta lähtee, jos tytöt eivät sitä itse tee.
