Kanssakulkija -blogeissa esitellään Icehearts-kasvattajia, heidän työtään ja ajatuksiaan kasvatustyöstä. Icehearts-kasvattajat tekevät vaativaa kasvatustyötä eri puolilla Suomea ja jokainen omalla Icehearts-mallia mukailevalla työotteellaan. Keitä he ovat ja mitä he ajattelevat työstään?
“Meillä on Ulvilassa ja Porissa ihan superhyvä kasvattajaporukka”
Nooraa hymyilyttää, kun hän kertoo olevansa Iceheartsin ainoa naiskasvattaja Pori-Ulvila-akselilla.
”Aluksi toivoin kovasti, että tänne perustettaisiin toinen tyttöjoukkue ja saisin naispuolisen kollegan. Mieskasvattajat ovat kuitenkin osoittautuneet upeiksi työkavereiksi ja tykkään tosi paljon meidän porukastamme. Siinä tiimissä on hyvä olla ja vaikeistakin asioista voidaan keskustella.”
Nooran Icehearts-kasvattajan uraa edelsivät työt liikunnanohjaajana ja pitkä pesti koulunkäynninohjaajana. Molempiin töihin Nooralla oli asianmukainen koulutus, sillä Varalan urheiluopistossa tehdyn liikuntaneuvojan tutkinnon lisäksi hän oli suorittanut koulunkäynninohjaajan opinnot.
Ennen Icehearts-kasvattajan työtä Noora ehti aloittaa sosionomiopinnot. Vuodesta 2022 lähtien hän teki sosionomiopintoja Icehearts-kasvattajan työn rinnalla. Sosionomiksi Noora valmistui joulukuussa 2024. Kaikki kolme tutkintoa palvelevat hyvin työtä Icehearts-kasvattajana. Nooralla onkin ammatillinen pätevyys Icehearts-kasvatustyöhön niin liikunnan, kouluntyön kuin lastensuojelunkin perspektiivistä.
Icehearts-kasvattajan työ yhdistää Nooran osaamisen, koulutustaustan ja henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet. Icehearts oli Nooralle jo ennestään tuttu, sillä koulussa, jossa hän työskenteli koulunkäynninohjaajana, oli Vesan ja Kapun Icehearts-joukkueiden poikia. Noora muistaa ajatelleensa Icehearts-kasvattajan työtä hakiessaan, että ”se olisi ihan mun näköistä työtä.” Muutamaa vuotta myöhemmin ajatus on muuttunut muotoon ”tämä tuntuu ihan minunlaiseltani työltä.”
Nooran joukkueen tytöt ovat nyt kolmos-nelosluokkalaisia. Kasvattajan arki täyttyy koulutyöstä, jonka lisäksi joukkue käy maanantaisin uimassa, tiistaisin luistelemassa, keskiviikkoisin pelaamassa sähly ja tekee torstaisin ”tyttöjen juttuja”, kuten kokkailee tai harrastaa kulttuuria.
”Nyt tehdään muffinsseja, kun on ystävänpäivä tulossa.”
Suosikkitouhu on ”koko koulun piilo” eli leikitään piilosta koko koulun tiloissa. Nooran joukkueen tytöt tykkäävät myös askarrella.
”Tytöt lähtevät helposti mukaan ja innostuvat. Heille on helppo keksiä tekemistä. Välillä ihan vaan ollaan yhdessä. Tytöt ottavat hyvin vastaan mun ajatuksia ja heillä on kivoja omia ideoita.”
”Yhteistyö on tärkeä voimavara”
Nooran kanssa samaan aikaa samassa koulussa aloitti Timon poikajoukkue.
”Se on ollut ihan huippujuttu, että Timon joukkue aloitti samaan aikaan. Meidän yhteistyömme on tiivistä ja toimii tosi hyvin. Puhumme todella paljon kasvatustyöstä ja autamme toisiamme.”
Nooran ja Timo tekevät kasvatustyön arjessa paljon yhteistyötä. Esimerkiksi iltapäivisin pojat ja tytöt ovat samassa ryhmässä. Myös osa harrastamisesta tehdään yhdessä. Alkuvaiheessa toimittiin vielä useammin yhdessä, mutta nyt ollaan kaksi päivää yhdessä ja kaksi eri ryhmissä. Tytöt ja pojat tulevat hyvin toimeen keskenään.
Myös yhteistyö koulun ja opettajien kanssa sujuu erinomaisesti. Noora kertoo iloisesti nauraen, ettei ongelmia synny, vaikka opettajanhuoneessa esiintyykin lievää kateellisuutta Icehearts-kasvattajien eväinä olevia herkullisia ja hyvälle tuoksuvia thai-kuutioita kohtaan.
”Tulemme oikein hyvin toimeen opettajien kanssa. Moni opettaja on sanonut, että voi kun kaikilla lapsilla olisi oma Icehearts-joukkueensa.”
Noora nauttii työympäristöstään, työstään ja viihtyy kollegoidensa seurassa, mutta tunnistaa työn erityisyyden. Icehearts-kasvattajan kokonaisvaltaisessa työssä myös tunteilla on sijansa. Ne ovat usein eräs kasvatustyön onnistumisen ehto ja tae.
”Lapsiin tässä työssä syntyy tosi vahva suhde. Myös työn ulkopuolella tulee ajateltua joukkueen tyttöjä. Kun oppii tuntemaan lapset ja heidän perheensä, niin lapset menevät sydämeen.”
