Kanssakulkija -blogeissa esitellään Icehearts-kasvattajia, heidän työtään ja ajatuksiaan kasvatustyöstä. Icehearts-kasvattajat tekevät vaativaa kasvatustyötä eri puolilla Suomea ja jokainen omalla Icehearts-mallia mukailevalla työotteellaan. Keitä he ovat ja mitä he ajattelevat työstään?
“Elämä on nykyisin sellainen veijari, että nuorten pitää tehdä varhain isoja valintoja”
Teemun joukkueen pojat ovat nyt ysillä. Tänä keväällä edessä on suuria päätöksiä, kun pojat tekevät opiskeluvalintojaan. Aihe on läsnä Icehearts-joukkueen jokapäiväisessä arjessa ja keskusteluissa. Kasvattaja tekee omasta puolestaan kaikkensa, jotta jokainen poika voisi jatkaa opintojaan itselleen mieluisalla alalla:
“Elämä on sellainen veijari, että se tuo eteen kaikenlaista. Nuoret tekevät jatkuvasti valintoja ja niiden tekemisessä pyrin olemaan tukena. Isoja juttuja pitää päättää jo yllättävän varhain. Juuri nyt tärkeimpiä ovat tietysti poikien toisen asteen koulupaikat.”
Ennen Icehearts-kasvattajan työtä Teemu työskenteli 8 vuotta luokanopettajana Siltamäen koulussa. Takana oli yliopisto-opintoja muun muassa fysiikassa ja matematiikassa sekä muilla tieteenaloilla. Opettajan työ oli mieluisaa ja kouluyhteisö viihtyisä, mutta opetustyö itsessään ei tuntunut kaikkein omimmalta.
Siltamäen alueella ja koulussa oli Icehearts-toimintaa. Teemu näki läheltä Vellun, Tompan ja Tonin Icehearts-työtä. Työn hyödyt näkyivät ja kuuluivat koulussa. Sitoutuminen kasvattajan työhön 12 vuodeksi tuntui kuitenkin aluksi liian hurjalta vaihtoehdolta. Jotain Teemun mielessä kuitenkin kyti, sillä Icehearts oli mukana ajatuksissa.
Keskustelut Tompan ja Tonin kanssa saivat Teemun miettimään uudelleen mahdollisuutta ryhtyä Icehearts-kasvattajaksi. Teemun orastava kiinnostus realisoitui, kun Siltamäkeen alettiin suunnitella uutta Icehearts-joukkuetta. Tompan ja Tonin tukemana ja kannustamana Teemu rohkaistui hakemaan paikkaa. Siltamäki-Suutarila alue sai uuden Icehearts-kasvattajan:
”Nähtyäni toimintaa läheltä ja aiheesta paljon kasvattajien kanssa keskustelleena tiesin ennalta Icehearts-toiminnasta varsin paljon. Luultavasti tiesin paljon enemmän kuin uudet kasvattajat keskimäärin, mutta silti työn kokonaisvaltaisuus tuli yllätyksenä.”
”Koulu on hyvä formaatti Icehearts-työntekijälle”
Teemu pääsi tekemään kasvattajan työtä samoissa maisemissa, missä oli toiminut opettajana. Työt alkoivat syksyllä alueen päiväkoteja kierrellen ja lapsiin tutustuen. Vierailut ja liikuntatuokioiden pitäminen alueen viidessä päiväkodissa olivat tärkeitä ja hyödyllisiä monestakin syystä. Lapsiin tutustumisen lisäksi kasvattajan naama tuli lapsille ja esiopetuksen henkilöstölle tutuksi. Keskusteluissa esiopetuksen henkilöstön kanssa pohdittiin ja arvioitiin, keille lapsista Icehearts-toiminnasta olisi eniten hyötyä. Päiväkodeissa oli myös mahdollista seurata kunkin lapsen käyttäytymistä ryhmässä, mikä helpotti myöhemmin joukkueeseen sopivien lasten valintaa.
Kun joukkueen lasten valinta lähestyi, sai Teemu esiopetuksen opettajilta 25–30 lapsen nimilistan. Opettajat listasivat kaikki lapset, joille Icehearts-toiminnasta olisi hyötyä. Teemu joutuikin kovan paikan eteen, kun tuen tarvetta oli paljon ja suuresta lapsijoukosta piti valita joukkueeseen vain kymmenkunta poikaa. Perusteellinen taustatyö kantoi kuitenkin hedelmää. Ensimmäisen luokan alkaessa Teemulla oli kasassa kahdeksan pojan ydinryhmä. Samat pojat ovat edelleen aktiivisesti mukana toiminnassa.
Koulu oli Teemulle ennalta tuttu instituutio, joten se tarjosi luontevan työympäristön. Jotta aiempaan opettajan työhön tulisi hieman etäisyyttä, tuli Teemun joukkueen kotipesäksi Siltamäen sijaan Suutarilan koulun, jossa osa pojista opiskeli. Koulutyöstä tulikin olennainen osa kasvattajan työtä.
Eräs kasvattajan monista rooleista on toimia sosiaalista tukea tarvitsevien lasten tunteiden ja käyttäytymisen tulkkina – koulussa ja myös muualla. Kasvattaja oppii tuntemaan lapsen ja usein aavistaa, mitä lapsi käytöksellään viestii. Kasvattaja tehtävä on näissä tilanteissa tukea lasta ja nuorta kunkin tilanteen vaatimalla tavalla ja tarpeenmukaisesti. Tällainen lapsikohtainen sensitiivisyys auttaa sekä lasta että esimerkiksi kouluyhteisöä. Hankalissa tilanteissa kasvattaja voi puuttua peliin ja tukea lasta, kun muut puolestaan jatkavat opiskelua ja oppimista.
Teemun joukkue täydentyi alakoulun aikana niin, että ryhmässä on nyt mukana reilut parikymmentä poikaa. Ryhmän kokoamista ja työtä ylipäätään helpotti läpi matkan kasvattajakollegoiden toimiminen samalla alueella. Apua, tukea ja keskustelijoita oli tarjolla, mikäli niihin oli tarvetta.
Kirjastohenkilökunta jeesasi ihan sikana!
Suutarilan koulun yhteydessä on pieni kirjasto ja Helsingin nuorisotoimen tilat. Yhteistyö kirjaston kanssa käynnistyi varsin pian joukkueen perustamisen jälkeen. Icehearts-kasvattajan toimiminen yli hallinnonalojen rajojen palveli erinomaisesti tarkoitustaan.
Icehearts-kasvattaja tuntee ainakin kasvoilta lähes jokaisen oman joukkueensa kanssa samaan ikäluokkaan kuuluuvan lapsen, mikä mahdollistaa tiedonvaihdon nuorisotyöntekijöiden kanssa. Poikien kasvaessa dialogi myös etsivän- ja jalkautuvan nuorisotyön kanssa on tiivistynyt tuottaen molemmille osapuolille ajantasaista tietoa alueen nuorisoilmiöistä. Teemu nostaa erikseen esiin kirjastohenkilökunnan avun ja tuen:
”He eivät ehkä sitä edes itse tiedä, mutta heidän suhtautumisensa joukkueen poikiin ja lämmin vastaanotto jeesasivat ensimmäisten vuosien aikana ihan sikana kasvatustyössä.”
Myös lasten perheet näyttelevät isoa roolia Teemun joukkueen toiminnassa. Perheet ovat tärkeä voimavara:
“Perheiden tukena tässä ollaan. Vuosien varrella on tutustuttu vanhempien kanssa ja yhdessä on saatu pohtia monenlaisia asioita. Uskon, että vanhemmat tietävät ja luottavat siihen, että kasvattajana pyrin tekemään parhaani poikien eteen.”
Teemu kokee olevansa mahdollistaja, joka ei anna periksi vaikeidenkaan vastoinkäymisten edessä ja pyrkii auttamaan poikia erilaisten valintojen kanssa:
“Tärkeintä on, että kundit luottaisivat siihen, että vaikka olen erimieltä ja haastan heitä, niin olen heidän puolellaan.”
Teemun mukaan Icehearts-kasvattajan työn ominaispiirteenä on, että lapseen potentiaaliin uskotaan, vaikka tilanne näyttäisi miten hankalalta.
Haastattelun lopuksi keskustellaan Icehearts-kasvattajan työstä. Onko työ opetusta, kasvatusta vai jotain muuta? Teemulla on selkeä näkemys asiasta:
”Tämän blogin nimi on hyvä, sillä mitä kauemmin olen tätä työtä tehnyt, sitä enemmän merkityksellistän Icehearts-toiminnan ”kanssakulkijuudeksi.”
Poikien kasvaessa työnkuva muuttuu enemmän kasvatusta painottavasta lähtökohdasta kohti rinnalla kulkevaa roolia:
”Mä diggaan mun työnkuvaa! Minun ja poikien välinen suhde on muuttunut vuorovaikutteiseksi, jossa keskustellaan, kysellään, vastaillaan ja etsitään yhdessä vastauksia.”
”Tämä on kyllä ihan hiton hyvä ammatti!”
