Kanssakulkija -blogeissa esitellään Icehearts-kasvattajia, heidän työtään ja ajatuksiaan kasvatustyöstä. Icehearts-kasvattajat tekevät vaativaa kasvatustyötä eri puolilla Suomea ja jokainen omalla Icehearts-mallia mukailevalla työotteellaan. Keitä he ovat ja mitä he ajattelevat työstään?
”Haluan tyttöjen tietävän, että he ovat hyviä juuri sellaisena kuin ovat”
Marja naurahtaa iloisesti, kun hän kertoo Icehearts-kasvattajan työn olleen hänelle ”kohtalo”. Takana oli jääkiekon harrastamista, sosionomiopinnot, pienten lasten äitinä olemista sekä työt lastentarhassa ja parturikampaajana. Sitten palaset loksahtivat paikalleen.
Jo pelatessaan nuorena Espoossa jääkiekkoa Marja törmäsi hallissa Icehearts-logoon ja katseli TV:stä Icehearts-toimintaa käsittelevän dokumentin. Hän muistaa ajatelleensa, että tuossa toiminnassa yhdistyvät hänelle tärkeät asiat: joukkueurheilu ja lapsista välittäminen. Icehearts jäi etiäisenä Marjan mieleen.
Nuoren naisen polkua ohjasivat jääkiekko ja haaveammatti parturikampaajana. Haaveammatissa kiehtoi sen sosiaalisuus ja mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti ihmisten ulkonäköön. Lukion jälkeinen piipahdus ammattikorkeakoulussa ei johtanut sen pidemmälle, mutta avustajan työt lastentarhassa raottivat verhoa lasten kiehtovaan sosiaaliseen maailmaan.
Puolison opinnot veivät Marjan Rovaniemelle. ”Rollo” osoittautui idylliseksi elinympäristöksi pienten lasten äidille. Upea luonto ja äitien vertaisyhteisö koskettivat Marjaa. Paluu pääkaupunkiseudulle ei ollut helppo.
Marjan ajatus työstä lasten, nuorten ja kasvatuksen parissa vahvistui vuonna 2015 alkaneiden sosionomiopintojen aikana. Ajatus toiveammatista oli vuosien varrella tarkentunut. Työssä pitäisi olla sosiaalisuutta ja mahdollisuus työskennellä lasten kanssa. Se ei ollut työtä parturikampaajana tai lastentarhanopettajana, mutta jotain niiden kaltaista. Marjan kiinnostus opinnoissa kohdistui lastensuojeluun, joka voisi olla polku toiveammattiin.
Marjan toinen jalka oli jo sosiaalityössä, kun ”kohtalo” astui kuvaan. Jo luvattu harjoittelupaikka jäi viime hetkellä saamatta, mutta samalla aukesi työharjoittelupaikka Iceheartsissa. Mahdollisuus päästä kiinni työhön, jossa yhdistyivät sosiaalisuus, lasten kanssa työskentely ja lastensuojelu sekä Marjalle läheinen joukkueurheilu. Etiäinen Icehearts-toiminnasta palasi vahvana mieleen. Nyt tähdet olivat asettuneet oikeaan asentoon.
”Halusin tyttöjen tietävän, että he ovat hyviä juuri sellaisena kuin ovat”
Ennen oman joukkueen perustamista Marja teki Espoon Iceheartsille kirjallista taustatyötä. Hän kirjasi kasvattajille keskeistä tietoa lastensuojelulaista ja ylipäätään sellaisista lastensuojelun elementeistä, joista kasvattajien olisi hyvä olla tietoinen. Syvempi perehtyminen Icehearts-toimintaan tapahtui vuotta aiemmin Matinkylässä kasvattajana aloittaneet Lotan apuna.
Marjan oman Icehearts-joukkueen kokoaminen alkoi vuonna 2018. Vuotta myöhemmin Marjan tytöt aloittivat koulun ja joukkuetoiminta käynnistyi. Lähtökohdat työhön olivat erinomaiset, sillä Marjalle olivat yhtä lailla tuttuja niin lastensuojelu, harrastaminen, lasten kanssa toiminen, sosiaalisuus ja yhteisöllisyys kuin Espoo toimintaympäristönä ja Icehearts-toiminnan periaatteet.
Marjan kasvatusfilosofia olikin hyvin Iceheartsin näköinen:
”Toivoin, että voin vaikuttaa tyttöihin niin, että he uskovat itseensä. Lapsilla pitää olla joku aikuinen, joka on heidän puolellaan.”
Myös kokemus elämästä tyttönä ja naisena pääkaupunkiseudulla antoi kasvatustyöhän perspektiiviä. Marja halusi luoda kasvuyhteisön, jossa kenenkään ei tarvitse esittää olevansa muuta kuin itsensä ja jossa jokaisen on turvallista olla. Hän halusi olla kasvattaja, johon lapset voivat luottaa.
Vuonna 2024 Marjan tytöt ovat kuudennella luokalla. Kaikkiaan ryhmässä on 17 tyttöä. Marja on tytöistä erittäin ylpeä. Hän on onnistunut luomaan joukkueensa jäseniin luottamuksellisen ja lämpimän suhteen. Tytöt saavat olla itsensä kaltaisia. Kasvuyhteisössä jokaisella on oma arvokas roolinsa. Marjan kädenjälki näkyy myös Iceheartsin tyttö- ja kehitystyössä.
Marjan kasvatusfilosofian perusta ei ole vuosien varrella haalistunut. Hän muistuttaa tyttöjä edelleen siitä tärkeimmästä:
”Olette hyviä juuri sellaisina kuin olette.”
