Icehearts-kasvattajat perheiden tukena
Olemme matkalla jalkapalloturnauksesta kotiin. Kyydissäni on neljä joukkueemme poikaa. Takapenkillä vallitsee raukea hiljaisuus jännittävän turnauspäivän jälkeen. Toisin oli menomatkalla jännityksen purskahdellessa ilmoille kuin uudenvuoden raketit.
Hiljaisuuden keskeltä yksi poika nostaa katseensa minua kohti, avaa suunsa ja sanoo: “Tony… Mä toivon sulle ja sun perheelle hyvää elämää.” En saa sanoja suustani. Ei minulla kyllä mitään sanoja sanottavaksi tuossa hetkessä olekaan. Mitä tuohon voisin vastata? Saan tärisevät ajatukseni kasaan ja vastaan: “Kiitos, niin mäkin toivon sulle.”
Noita lapsen sanoja on vaikea unohtaa. Pohdin aika-ajoin tuota tarkkanäköistä lausetta ja päädyn siihen, että siinä kiteytyy paljon siitä, mitä lapsuus tarvitsee ja mistä se jäntevänä ponnistaa. Perhe on hyvän elämän ydin. Perhe, kaikessa monimuotoisuudessaan, merkitsee meille aikuisille, vanhemmille ja erityisesti lapsille enemmän kuin osaan tässä kirjoittaa.
Perhe on hyvän elämän ydin. Perhe, kaikessa monimuotoisuudessaan, merkitsee meille aikuisille, vanhemmille ja erityisesti lapsille enemmän kuin osaan tässä kirjoittaa.
Icehearts-kasvattajilla on työnsä tukena eräänlainen sudenpentujen käsikirja, Icehearts toiminnan käsikirja. Se kuvaa perheiden kanssa työskentelyä seuraavasti: Kasvattaja luo henkilökohtaisen suhteen lapsen huoltajiin jo toiminnan varhaisessa vaiheessa. Perusajatus on, että kun perhe voi hyvin, lapsikin voi hyvin.
Luonteva ja toimiva suhde perheisiin muodostuu arkisten kohtaamisten kautta
Keskustelin muutamien kasvattajien kanssa aiheesta. Kuulin monenlaisia kertomuksia arjen työstä perheiden kanssa, mutta keskeiseksi asiaksi nousi kestävän suhteen luominen perheisiin. Kaikki olivat sitä mieltä, että toiminnan alkumetreillä on tärkeää pyrkiä tutustumaan perheisiin. Luonteva ja toimiva suhde muodostuu arkisten kohtaamisten kautta. Tämä tarkoittaa muun muassa vierailua perheiden kotona, lapsen saattamista kotiovelle iltapäivätoiminnan päätteeksi, päivittäistä huoltajan tapaamista koulun pihalla lasta hakiessa, puhelinkeskusteluja ja Whatsapp-viestejä päivän tapahtumista.
Kaikki olivat sitä mieltä, että toiminnan alkumetreillä on tärkeää pyrkiä tutustumaan perheisiin. Luonteva ja toimiva suhde muodostuu arkisten kohtaamisten kautta.
Kasvattajan roolissa korostuu toiminnan alkuvaiheessa koulun ja kodin välisen yhteistyön tukeminen. Haasteiden, kuten käytöshäiriöiden kohdalla, kodin ja koulun yhteistyö voi joskus olla kankeaa. Kasvattaja toimii siinä välissä ikään kuin ukkosimenjohdattimena tai tulkkina kodin ja koulun välillä.
Yksi kasvattajista kuvaa tällaista tilannetta näin: “Joissain perheissä Wilma paukkuu punasella ja vanhemmat on ihan solmussa sen asian kanssa ja se näyttäytyy voimakkaina tunteina. Välillä joutuu vähän kertaamaan, että miksi koulussa tehdään mitä tehdään. Välillä niitä vanhempien tunteita pitää vähän pehmittää sinne koulun suuntaan.”
Pitkäjänteisen työn johdosta kasvattaja oppii tuntemaan perheet hyvin. Kärsivällisyys palkitsee ja joskus luottamuksen rakentumiseen voi mennä vuosia. Iceheartsin tärkein lupaus onkin kahdentoista vuoden yhteinen matka. Perheissä ei välttämättä ole totuttu näin pitkään yhteistyöhön ja kasvattajien mukaan pitkäkestoisuus konkretisoituu perheille toiminnan ensimmäisten vuosien aikana, jolloin kasvattajasta on tullut jo luonteva osa arkea.
“Siinä 3. ja 5. toimintavuoden välillä niitä perheen kuvioita alkoi selkeästi purkautumaan useamman perheen kohdalla. Ne varmaan huomas että eihän toi tyyppi tosta oo mihinkään lähtemässä”
Luottamuksellinen suhde on avainasemassa niissä tilanteissa kun tuen tarve korostuu haasteellisessa elämäntilanteessa. Kasvattaja on silloin apuna kun apua tarvitaan. Lisäksi vahva luottamus mahdollistaa vaikeistakin asioista puhumisen vanhempien kanssa. Kohdatessaan haasteita perheet tietävät, että kasvattajaan saa nopeasti yhteyden. Monissa asioissa kasvattajan kanssa keskustelu ja asian pohdinta helpottaa tilannetta, mutta tarvittaessa kasvattaja ohjaa vanhemman asianmukaisen tuen piiriin. Jos kasvattajalle on herännyt huoli lapseen liittyvässä asiassa, se on helppo ottaa puheeksi huoltajien kanssa. Yhdessä pohtimalla sopivat ratkaisut löytyvät helpommin.
Kasvattajat osallistuvat myös joukkueen lapsiin liittyviin moniammatillisiin verkostokokouksiin. Nämä voivat olla muun muassa koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyviä moniammatillisia kokouksia koulun henkilökunnan kanssa tai sosiaalipalveluihin liittyviä tapaamisia, joihin vanhemmat usein kutsuvat kasvattajan mukaan.
Vanhemmat joukkueen tukena
Iceheartsissa lapsille ja nuorille annetaan pienryhmätoiminnan keinoin mahdollisuus osallistua ikäryhmälle tyypilliseen toimintaan, kuten säännölliseen harrastustoimintaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Joillekin vanhemmille on luontevaa tulla mukaan joukkueen toimintaan. Jokainen urheilujoukkue tarvitsee huoltajia, tsemppaajia, lohduttajia ja kyytiapua ja monille vanhemmille tämä onkin sopiva tapa osallistua joukkueen toimintaan.
“Aina kun olen pyytänyt kuljetusapua vanhemmilta, niin aina on löytynyt kyyti kaikille”, toteaa yksi kasvattaja. Lapsen ja perheen mukanaolo ja osallistuminen toimintaan on ollut Iceheartsin harrastamisen mallissa tärkeässä osassa alusta lähtien. Kesken lopettamista on vähän. Yksi kasvattaja kertoo, että yksi liikunta-alalla työskentelevä vanhempi ohjaa joukkueen nuorille kuntosaliharjoittelua ja toisen kanssa käydään eräretkillä. Osallistuminen mielekkääseen toimintaan ja ryhmän tukeminen oman osaamisen keinoin koetaan merkitykselliseksi tekemiseksi.
Yksi kasvattaja kertoo, että yksi liikunta-alalla työskentelevä vanhempi ohjaa joukkueen nuorille kuntosaliharjoittelua ja toisen kanssa käydään eräretkillä. Osallistuminen mielekkääseen toimintaan ja ryhmän tukeminen oman osaamisen keinoin koetaan merkitykselliseksi tekemiseksi.
Pitkä yhteinen matka on pitkä myös vanhemmille. Joskus vanhempien osallistuminen toimintaan on lähes yhtä sitkeän pitkäjänteistä, kuin kasvattajan. Eräässä matkansa jo kulkeneessa jääkiekkoa pelanneessa joukkueessa toimi varustehuoltajana isä, jonka roolista joukkueen sisällä tuli niin oleellinen osa, että kun kasvattaja yritti päästä käymään varustevarastossa, kehotti huoltaja pysymään poissa sieltä, ettei hyvin järjestyksessä oleva varasto mene sekaisin. Varustevastaavan pesti oli tämän isän juttu ja kaikesta päätellen hän itsekin koki osallistumisen merkitykselliseksi osaksi joukkuetta. Omannäköinen osallistuminen itselle tärkeäksi koettuun toimintaan on hyvinvoinnin perusosanen ja perheiden tukemisen näkökulmasta on tärkeä huomata ne paikat, joissa vanhemmat voidaan ottaa mukaan toimintaan.
Omannäköinen osallistuminen itselle tärkeäksi koettuun toimintaan on hyvinvoinnin perusosanen ja perheiden tukemisen näkökulmasta on tärkeä huomata ne paikat, joissa vanhemmat voidaan ottaa mukaan toimintaan.
Työtä tehdään vahvasti arjesta käsin
Icehearts-kasvattaja tekee työtään vahvasti arjesta käsin. Kaikki haastateltavat kasvattajat kuvaavat työn suhdeperusteisuutta, eli kestävän suhteen luomisen tärkeyttä lapsiin, perheisiin ja joukkueeseen. Erityisen tärkeäksi koetaan se, että ei ole kiire. Viikossa ei tarvitse tulla valmista ja molemmin puolin sopiva yhteistyön tapa varmasti löytyy ajan kanssa. Toisilla se tapahtuu nopeammin, toisilla hitaammin. Tukea annetaan tarpeen ja elämäntilanteen mukaan. Eri ikä- ja kehitysvaiheissa olevien lasten ja nuorten tukeminen on myös erilaista. Ekaluokkalaisilla on erilaisia haasteita kuin teini-ikäisillä. Nivelvaiheiden, eli kouluasteiden vaihdon yhteydessä ilmenevät sopeutumishaasteet ovat yleisiä.
Perheitä tuetaan haasteiden kanssa, mutta myös silloin kun erityistä haastetta ei ole. Positiiviset huomiot arjesta ja perheiden mukaan ottaminen joukkue- ja leiritoimintaan on Iceheartsille ominainen tapa huomioida perheitä. Yksi kasvattaja mainitsee, että hänellä on usein tapana päättää keskustelu johonkin positiiviseen huomioon, minkä on tehnyt lapsen arjesta. Myönteinen vahvistaminen koetaan tärkeäksi osaksi työtä. Perheisiin kulkeutuu monesti viestiä vain haasteista ja ongelmista, vaikka päiviin mahtuu jokaisella varmasti myös hyviä hyviä onnistumisia.
Kyse on hyvän elämän toivomuksesta itselle ja toiselle
Kasvattajien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella näyttää siltä, että kasvattajilla on hyvinkin monen näköisiä rooleja. Kasvattaja on lasten, perheiden, koulun ja sosiaalitoimen välissä sumpliva tilannetulkki ja tavoitettavissa oleva tukihenkilö arjen solmuissa. Lisäksi Iceheartsissa tärkeä rooli on osallistumista ja yhteisöllisyyttä vaalivan urheiluvalmentajan rooli. Roolit kehittyvät matkan varrella tilanteiden ja joukkueen ikävaiheiden mukaisesti.
Kasvattajien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella näyttää siltä, että kasvattajilla on hyvinkin monen näköisiä rooleja. Kasvattaja on lasten, perheiden, koulun ja sosiaalitoimen välissä sumpliva tilannetulkki ja tavoitettavissa oleva tukihenkilö arjen solmuissa.
Alun tarinassa poika toivoi minulle ja perheelleni hyvää elämää. Perhe ja hyvä elämä kuuluvat varmasti useimmilla meistä samaan lauseeseen. Pitkä yhteinen matka lasten, perheiden kanssa tarjoaa kasvattajalle mahdollisuuden nähdä perheiden historia, nykytila ja tulevaisuuden suunta ja tukea perheitä pysymään kurssilla. Sen on tavallista ihmistenvälisyyttä, reiluksi olemista ja hyvän elämän toivomista itselle ja toiselle.
Kirjoittaja on suorittanut sosionomiopintojaan Iceheartsissa ja työskennellyt vantaalaisessa Icehearts-joukkueessa resurssityöntekijänä.
