– Sä oot tyhmä! Sä oot ihan maailman tyhmin!
– Voi olla että olenkin. Mutta kun sä oot sitten mua viisaampi, niin kerro mulle miksi sä silti teet tyhmempiä juttuja kun mä?
– No, kun, kun, kun mulla tulee sitä vihaa!
– Mistä sulle sitä vihaa tulee?
– No en mä sitä vihaa haluu, en mä sitä tilaa, mut kun mua ärsyttää ja sitten mä suutun niin sitten mulla vaan tulee päähän sitä vihaa ja sitten mä teen tyhmiä juttuja ja sitten mä lyön!
– Ens kerralla,kun sulla tulee sitä vihaa, niin kerro mulle. Mä autan sua. Voidaan yhdessä miettiä, miten sen vihan saa menemään pois. Kokeillaanko sellaista?
– Eksä tajuu!? En mä ehdi kun se viha tulee!
– Voidaanko silti yrittää?
– Joo…
Kävin tuon keskustelun alkusyksystä ekaluokkalaisen pojan kanssa selvitellessämme yhtä tilannetta, jossa viha oli tullut päähän ja valunut sieltä käteen saaden sen heilahtamaan. Mietin jo silloin ja olen miettinyt useasti sen jälkeenkin, taas tänäänkin, että osasipas hienosti sanoittaa asian. Vaikean asian, vaikealla hetkellä ja vaikealla kielellä, josta ei kaksi ja puoli vuotta sitten ollut koskaan kuullutkaan.
Monia asioita, joita pidetään helppoina, sanotaan, että senhän osaa lapsikin. No tuon osasi. Vaikka joka päivä joudumme lehdistä lukemaan, että enenevä määrä aikuisia ei osaa. Eivät osaa kertoa miltä tuntuu, sanoittaa tunteitaan edes itselleen. Eivät osaa nimetä syytä sille, että miksi tuli tehtyä mitä tuli. Usein reilumpi ja totuudenmukaisempi sanonta olisikin, että helppo homma, senhän osaa aikuinenkin.
Lapsissa se viisaus asuu ja aikuiseksikin asti pysyy, kunhan me jo aikuiseksi ehtineet vaan annetaan mahdollisuus pysyä. Pysähdytään kuuntelemaan niitä pienten ihmisten suuria viisauksia, kunnioitetaan viisauksien kertojia ja kannustetaan heitä sitä viisautta käyttämään. Opetellaan ja opitaan yhdessä. Itse todella iloitsen siitä, että saan työkseni olla joka päivä eturivin paikoilla oppimassa itseäni viisaammilta!
Niin me yritettiin ja kokeiltiin. Ja kokeillaan taas ja sitten yritetään uudestaan. Joskus onnistutaan ja ehditään ja joskus ei. Viha on välillä vikkelä kaveri. Mutta onneksi meillä on aikaa harjoitella. Tullaan yhdessä nopeammiksi ja vahvemmiksi ja joku päivä me se viha viisaudella voitetaan!
