Icehearts on kahdenkymmenen toimintavuotensa aikana antanut satojen lasten ja nuorten elämälle uuden suunnan, tarjonnut sosiaalisen verkoston ja harrastukset, joihin heillä ei muuten olisi ollut mahdollisuutta. Kaksi Iceheartspolun läpikäynyttä nuorta, Samuel ja Rasa, kertovat nyt oman tarinansa. Heidän kasvattajallaan ja ”joukkueenjohtajallaan” Vellulla on myös monia mukavia ja lämpimiä muistoja yli 10 vuotiselta yhteiseltä matkalta. Samuel ja Rasa kulkevat nyt ehjinä ja määrätietoisina nuorina itsenäisesti kohti aikuisuutta. Yhteinen matka jatkuu kuitenkin edelleen – Icehearts pysyy elämässä ja sydämessä aina.
Samuel 18 vuotta, Iceheartsissa 11 vuotta
Samuelin kaveri oli mukana Iceheartsissa ja kertoi, miten joukkueessa pääsee pelaamaan lätkää, jalkapalloa ja salibandyä ja saa kivoja uusia kavereita. Samuelkin halusi. Hän kävi koulussa jatkuvasti nykimässä Iceheartsin Vellua hihasta ja pyysi päästä mukaan toimintaan. Sinnikkyys palkittiin ja 7-vuotias Samuel pääsi mukaan. Korvaamaton apu koulunkäynnissä ja paljon kavereita Samuelin perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi veli.
Samuel on aina ollut rauhallinen ja pysynyt poissa pahanteosta ja hölmöilystä, mutta koulu ei vaan koskaan ole maistunut. Koulunkäynnin tukemisessa Iceheartsilla onkin ollut suuri rooli, Vellu on aina auttanut läksyissä ja kannustanut opinnoissa eteenpäin. – En olisi koskaan selvinnyt läpi koulusta ilman Iceheartsia. Todellinen ”mä selvisin siitä -kokemus”, Samuel toteaa.
Samuelille tärkeintä Iceheartsissa ei ole ollut pelaaminen vaan kaverit ja joukkueeseen kuuluminen, tunne siitä, että on osa yhteisöä, omaa jengiä. Polun varrelta mukaan on tarttunut myös sosiaalisia taitoja, joita tuskin muuten hallitsisi. Toki hän arvostaa myös sitä, että on päässyt harrastamaan ja saanut siihen Iceheartsilta varusteet ja opetuksen.
Mukavimmat Icehearts-muistot Samuelille on jäänyt leireistä ja ulkomaanmatkoista. Leireistä päällimmäiseksi mieleen on jäänyt Savitaipaleella vietetyt kesäpäivät, joiden aikana tehtiin kaikkea mahdollista kivaa koko jengillä. Slovenian ja Lontoon reissuilla pääsi tutustumaan muihin eurooppalaisiin nuoriin yhteisissä aktiviteeteissa. Icehearts on niin hyvä juttu 18-vuotias Samuel kouluttautuu tällä hetkellä nuoriso- ja vapaa ajanohjaajaksi oppisopimuskoulutuksella Iceheartsissa.
Koulutuksessaan hän on nähnyt ohjaajia työssään, työ vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hän on viihtynyt hyvin. Niin hyvin, että tarkoituksena on jatkaa työelämään samalla alalla. Ennen työhön uppoutumista edessä on kuitenkin intti. Ja oman kämpän hankkiminenkin on lähitulevaisuuden suunnitelmissa.
Icehearts-kavereiden kanssa Samuel on edelleen tekemisissä päivittäin, ja aina mahdollisimman isolla jengillä. Jos Samuel ei olisi koskaan löytänyt tietään Iceheartsiin, hän uskoo, että makoilisi tälläkin hetkellä kotona tekemättä mitään.
– Icehearts on niin hyvä juttu, ei voi olla parempaa. En oo ainakaan nähny.
Samuel Vellusta
– Vellu merkitsee mulle todella paljon. On aina auttanut läksyissä ja tsempannut peleissä. Vellusta on tullu toinen faija, Vellu on aina ollu paikalla, sen tavoittaa aina, kun on tarvetta.
Vellu Samuelista
– Samuel halusi Iceheartsiin, kun oli kuullut kavereilta koulussa, miten kivaa siellä on: pelaamista, retkiä ja vielä apua läksyissä. Selvitin Samuelin taustat ja otin mukaan joukkueeseen. Samuel on aina ollut urheilullinen, avoin ja sosiaalinen, tulee kaikkien ihmisten kanssa hyvin toimeen. Hän on luonteeltaan vastaanottavainen ja osaa kuunnella. Koulu Samuelille ei maistunut, hän häiritsi tunneilla, kun olisi mieluummin kertonut omia juttujaan kuin opiskellut.
Mutta tunnollinen Samuel halusi selvitä koulusta ja osasi tarvittaessa
pyytää siihen apua. Jo ysillä Samuel tiesi, että haluaa nuoriso-ohjaajaksi, hän hakeutui koulutukseen, mutta ei päässyt. Tästä sain idean aloittaa Iceheartsissa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan oppisopimuskoulutuksen yhteistyössä Keudan (Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä) kanssa. Samuel on ensimmäinen, joka valmistuu kolme vuotta kestävästä koulutuksesta. Samuel on Icehearts-vuosiensa aikana mennyt kaikessa roimasti eteenpäin, myös työelämässä. Hän viihtyy työssään ja osaa ohjata lapsia jo nyt tosi hyvin.
Samuel haluaisi valmistuttuaan jatkaa Iceheartsissa ohjaajana, ja se voi olla jossain vaiheessa mahdollistakin. Samuel on kova jätkä tekemään töitä ja aina valmis auttamaan kaikkia
Rasa 18 vuotta, Iceheartsissa 13 vuotta
Rasalla oli tavallinen päivä päiväkodissa, kun Iceheartsin Ville, Vellu ja Ilkka tulivat vierailulle ja tekivät Rasan elämän kannalta käänteentekevän kysymyksen: kuka haluaa pelata futista? Vasta 5-vuotias Rasa nosti ensimmäisenä kätensä pystyyn ja yhtäkkiä hän oli joukkueessa – siitä lähtien jalkapallo on ollut hänen intohimonsa. Iceheartsista ”jalkapalloperhe” Vellu huomasi nopeasti, että Rasa on poikkeuksellisen lahjakas jalkapalloilija.
Vellu on auttanut Rasaa eteenpäin jalkapallossa, elänyt mukana hänen kehityksessään ja käynyt tsemppaamassa peleissä ja harkoissa. Vellu on hoitanut kaiken jalkapalloon liittyvän Rasan elämässä – Vellusta on tullut hänen ”jalkapalloperheensä”, kun omalla perheellä ei ollut aikaa paneutua harrastukseen.
Vellu auttoi 9-vuotiasta Rasaa siirtymään Iceheartsista tasokkaampaan joukkueeseen, Hakunilan Rientoon. Icehearts ja Vellu pysyivätkuitenkin mukana Rasan jalkapallouralla, ja Icehearts tuki pojan harrastusta ja hankki hänelle sponsoreita, vaikka hän ei enää Icehearts-joukkueessa pelannutkaan. Yhteistyö jatkui edelleen, kun Rasa siirtyi pelaamaan SM-tasolle, aluksi kaudeksi 2010 HJK:n joukkueeseen. Kun Rasa vuonna 2011 liittyi Käpylän Pallon junnujoukkueeseen, muutos oli suuri. Pelipaikan eteen joutui tekemään paljon töitä, kun Rasa huomasi olevansa muita jäljessä. Mutta hän treenasi paljon, usein yksinkin, jotta pääsi mukaan joukkueeseen. Työ kannatti, sillä Rasa pelaa edelleen Käpylän Pallossa, nyt edustusjoukkueessa kakkosdivarissa.
Icehearts on mukana harrastuksessa järjestämällä varusteita ja sponsoreita, Rasa mm. sai äskettäin stipendin Valiolta peliuransa edistämiseksi. Icehears on muutakin kuin pelaamista – lahjakkuudellekin Iceheartsilla on ollut suuri merkitys Rasan elämässä jalkapallon ulkopuolellakin. Rasan parhaat lapsuudenmuistot liittyvät Iceheartsin kesäleireihin, leireillä sai tehdä sitä, mitä rakastaa. Tuoreessa muistissa on myös
Icehearts-joukkueen helmikuinen päätösristeily. Rasa pääsi juhlimaan risteilyllä 18-vuotissynttäreitään.
– Synttäreitä ei olis voinu viettää paremmassa seurassa tai paikassa. Joukkueessa ei ole koskaan ollu huonoja jätkiä, kaikki tulee aina juttuun ja toimeen keskenään. Joukkue on kuin perhe, me. Ketään ei jätetä ulkopuolelle, Rasa kertoo.
Monia ovia auki tulevaisuuteen
Rasalla on ikäisekseen hyvin selkeät tulevaisuudensuunnitelmat, hän on määrätietoinen, mutta realistinen nuori. Rasa tähtää jalkapallossa korkealle ja haluaa siitä ammatin. Hänellä onkin tarkoitus suunnata jossain vaiheessa pelaamaan ulkomaille, koska Suomessa huipulle ja hyvään joukkueeseen pääseminen on hankalaa.
Rasa on kuitenkin varautunut siihen, että jalkapalloura ei välttämättä lähdekään lentoon ja jos lähteekin, urheilu-uralta jäädään eläkkeelle nuorena. Hän on opiskellut Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa ja valmistuu noin viiden kuukauden kuluttua asiakaspalvelun ja myynnin merkonomiksi.
– Tällä alalla sosiaaliset taidot pääsee esille, ja työ on hyvä vastapaino jalkapallolle. Toisaalta haluaisin jossain vaiheessa tehdä samaa duunia kuin Vellu, olisi hienoa ottaa samalla tavalla joukkue haltuun, Rasa sanoo.
Ilman Iceheartsia en olisi tässä
Jos Rasa ei olisi 5-vuotiaana nostanut kättään pystyyn päiväkodissa ja lähtenyt pelaamaan Iceheartsiin, hän voisi mielestään olla nyt missä vaan, joko hyvässä tai pahassa. Itähelsinkiläisenä Rasa on nähnyt läheltä, kuinka suuri kaveripiirin merkitys on, kaveriporukan mukana mennään aina.
– Riski joutua huonoon seuraan olisi ollut suuri. Icehearts pelasti ennen kuin mitään pahaa ehti tapahtua, Rasa kiittelee.
Icehearts on ollut Rasan elämässä iso asia, ja tulee aina olemaan. Eikä hän millään tavalla häpeä Iceheartsia, eikä pidäkään, vaan hän voisi puhua Iceheartsista loputtomasti ja kertoo toiminnasta mielellään esimerkiksi koulussa.
– Icehearts on tehnyt musta paremman ihmisen ja antanut elämälle suunnan. Ilman Iceheartsia en olisi tässä.
Rasa Vellusta
– Vellu on kuin toinen isä, Vellu on hoitanut kaiken jalkapalloon liittyvän elämässäni. Tekisin kaiken Vellun vuoksi, enkä usko, että on mitään, mitä Vellu ei tekis mun vuoksi.
Vellu on aina auttanut elämän isoissa ja pienissä murheissa. Vellun puoleen on aina voinut kääntyä missä tahansa asiassa. Se on tsempannut tosi paljon eri tilanteissa vuosien aikana. Vellulta oon saanu matkaeväitä elämään, futiksen lisäksi: Ole aina oma itsesi, älä muutu. Mieti kaikki asiat kahteen kertaan, mieti, mihin suuntaan lähdet.
Vellu Rasasta
– Rasa on mainio tyyppi. Hän on ollut joukkueessa sen perustamisesta asti, vuoden muita nuorempana, kun energistä poikaa suositeltiin mukaan päiväkodin toimesta. Rasa ei ole koskaan ujostellut eikä pelännyt ketään, edes isompiaan. Hän on aina ollut liikunnallinen ja olisi alusta asti halunnut pelata paljon enemmän kuin muut. Ja pelaamismahdollisuuksia Rasalle järjestettiin, minkä tulokset näkyy tänäkin päivänä.
Rasa on aktiivinen, täynnä tahdonvoimaa, tulta ja tappuraa, poika, joka menee vaikka läpi harmaan kiven, niin futiksessa kuin opinnoissakin. Perhe, etenkin sisarukset Roza ja Ozzie, kaverit ja muut läheiset on Rasalle tärkeitä, hän on ajattelevainen ja huolehtii kaikista. Hän on aina ollut suosittu, ja hänellä on paljon kavereita, kaikki tykkää Rasasta!
Teksti: Katja Ruotsalainen
