Icehearts-toiminta täyttää ensi vuonna 20 vuotta. Viime vuosina Icehearts on laajentunut voimakkaasti kun uusia kuntia ja kaupunkeja on saatu toimintaan mukaan. Icehearts-toiminnassa on tällä hetkellä mukana jo yli 500 lasta ja nuorta, yhteensä 28 joukkueessa. Tässä tilanteessa on korkea aika koota tietoa toimintamallin lähtökohdista, käytännön toteutuksesta ja vaikuttavuudesta kohderyhmäänsä sekä mallin yhteydestä laajemmin syrjäytymisen ehkäisyyn.
Tiedämme, että valtaosa suomalaisista lapsista voi hyvin ja elää paremmissa olosuhteissa kuin koskaan aiemmin. Samanaikaisesti pienehkö, mutta laajeneva joukko lapsia kärsii vaikeutuvista ongelmista, jotka myös kasautuvat. Yksi mittari lasten hyvinvoinnin tarkasteluun on lastensuojelutoimenpiteiden ja – asiakkuuksien määrä, jotka molemmat ovat lisääntyneet voimakkaasti 1990-luvun lopulta alkaen. Erityisesti laitos- ja perhehoidon määrä on kasvanut, ja yhä useammin huostaanotot kohdistuvat murrosikäisiin lapsiin.
Kuvattu kehitys on huolestuttavaa, sillä syrjäytyminen aiheuttaa mittavia inhimillisiä kärsimyksiä, jotka heijastuvat koko elämänkaareen ja ovat pahimmillaan ylisukupolvisia. Korjaavat lastensuojelutoimenpiteet ovat lisäksi yhteiskunnalle taloudellisesti merkittävästi kalliimpia kuin ongelmien ennaltaehkäisy. On esimerkiksi arvioitu, että joka kolmannen lastensuojelun asiakkaan kohdalla asiakkuus alkaa liian myöhään. Kustannuksia lisää se, ettei huostaanotto monesti ole väliaikainen toimenpide, vaan kestää täysi-ikäisyyteen asti. Sosiaalisilla, taloudellisilla ja terveydellisillä ongelmilla on myös tapana kasautua ja moninkertaistua. Voimavarojen panostaminen syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn on siten paitsi kustannustehokasta, myös eettisesti vastuullista ja oikein.
Suomessa on jo pitkään vallinnut yhteisymmärrys siitä, että ongelmiin pitäisi puuttua aiemmin tarjoamalla parempia peruspalveluita ja tukemalla perheitä. Tähän ajatuskulkuun nojaa esimerkiksi niin kutsuttu uusi sosiaalihuoltolaki, jonka tarkoituksena on vähentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta ja siirtää varhainen puuttuminen ja ehkäisevä työ entistä keskeisemmälle sijalle tarjoamalla perheille erilaisia ehkäiseviä palveluita ilman lastensuojelun asiakkuutta. Sosiaalihuoltolain hengessä toimii myös Suomen Icehearts ry, joka pyrkii osaltaan vastaamaan perheiden kasvaneisiin sosiaalisen tuen tarpeisiin.
Olen työskennellyt syyskuusta asti Iceheartsin keskustoimistolla Alli Paasikiven säätiön myöntämän tutkimusrahoituksen turvin. Tutkimuksessani keskityn kahteen ydinkysymykseen: miten Icehearts-malli käytännössä toimii ja tavoittaako toimintamalli kohderyhmänsä? Perinteisesti arviointitutkimuksessa huomio kohdistetaan vaikutusten, prosessien tai niiden molempien arviointiin. Hankkeessani keskityn prosessien arviointiin: tarkastelen, mikä on Icehearts-toiminnan arkipäivän todellisuutta. Lähtökohtanani on toisin sanoen saada selvyys siihen, missä olosuhteissa, miten ja kenelle Icehearts toimii, ja toisaalta milloin se ei kenties toimi.
Mahdollisuus työskennellä Icehearts-organisaation sisältä käsin on helpottanut aineistonkeruuta ja aineistojen valintaa ja samalla mahdollistanut ainutlaatuisen – tutkimusmaailmassa melko poikkeuksellisen – aitiopaikan Icehearts-toiminnan tarkasteluun. Syksyn kuluessa olen perehtynyt toimintamallin sisäisiin ja ulkoisiin asiakirjoihin, käynyt lukuisia keskusteluita työntekijöiden kanssa, osallistunut organisaation sisäisiin kokouksiin ja koulutuksiin ja tietysti havainnoinut omakohtaisesti, miten toimintaa organisoidaan ja toteutetaan järjestön keskushallinnon osalta.
Yleinen tutkimustieto varhaisen tukemisen muodoista korostaa varhaiskasvatuksen ja koulun merkitystä syrjäytymisen ehkäisyssä. Erityisesti kouluikäisten lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä ja syrjäytymiskierteen katkaisussa kouluilla on merkittävä rooli. Tämän tiedon valossa on merkityksellistä, että Icehearts toimii suurelta osin koulun kautta ja koulun yhteydessä. Tutkimukseni seuraava askel onkin jalkautua yhteen Icehearts-toimintaa toteuttavaan kouluun pääkaupunkiseudulla ja kerätä osallistuvan havainnoin keinoin vastauksia muun muassa siihen, kuinka hyvin toiminnan suunniteltu kohderyhmä tavoitetaan ja vastataanko Icehearts-toiminnalla tämän kohderyhmän tarpeisiin? Samoin tarkastelen sitä, onko tarjottava toiminta sitä, mitä kohderyhmä tarvitsee ja kuinka toimintamallia voidaan jatkossa parantaa? Entä onko toiminnan suunnitellut tavoitteet saavutettu käytännön tasolla ja mitä lapsille tapahtuu toimintamalliin osallistumisen myötä?
Käytännön toiminnan dokumentointi on välttämätöntä, jotta Icehearts-toiminnan vaikuttavuutta voidaan jatkossa tarkastella ja mitata tarkemmin. Toimintamallin käytännön sisältöjen ja vaikutusten avaaminen puolestaan lisää tietoamme siitä, millaisten suojaavien ja selviytymistä tukevien mekanismien yhteisvaikutuksesta ehkäistään syrjäytymistä. Icehearts-toimintamallin arviointi on myös edellytys sille, että intervention yhteydessä syntynyttä tietoa ja osaamista voidaan hyödyntää laajemmin esimerkiksi uusia joukkueita perustettaessa ja toimintamallia markkinoitaessa. Tutkimustieto Iceheartsista siis paitsi tukee tiedon levittämistä ja toiminnan läpinäkyväksi tekemistä, auttaa myös osaltaan organisaation sisäistä kehittämistyötä.
Teksti: Mirka Smolej
Kuva: Mirka Smolej