Kahden vantaalaisen Icehearts-joukkueen yhteisen polun loppu on pian käsillä. Halusimme tarjota joukkueiden nuorille päätöksen, joka jää mieliin vielä pitkäksi aikaa. Vantaalla kasvaneille nuorille pohjoisen Suomen ihmeet ovat vieraita ja niistä on vuosien varrella paljon puhuttu. Siksi suunta pohjoiseen tuntui tärkeältä ja matkamme kohteeksi valikoitui lopulta Kuusamo. Se on jo täysin erilaista Suomea kuin Vantaa, mutta vielä sopivan ajomatkan päässä Vantaalta.
Kulujen minimoimiseksi pitkä matka taitettiin kolmella pikkubussilla, olihan matkalaisia yhteensä sentään 26. Nauroimme muistaessamme joukkueiden alkuaikoja ja ajomatkoja, joilla pienet, malttamattomat lapset alituiseen kyselivät koska ollaan perillä ja jokunen riitakin joka matkalle mahtui. Tällä kertaa matkan kulku oli huomattavasti rauhallisempi. Kolme pikkubussia antoi mukavasti joustoa jakaantua pienempiin ryhmiin ja tehdä erilaisia päiväretkiä kohteessa.
Kuusamossa majoituimme Nuorisokeskus Oivangissa. Se on iso ja laadukas paikka, jossa meitä ystävällisesti palveltiin ja toiveemme huomioitiin. Oli saunaa ja avantoa, kotaa ja lettujen paistoa sekä yhteistä ajan viettoa sählyn, kuntosalin, korttipelien ja biljardin parissa.
Oivangin lähellä sijaitsee laskettelukeskus Ruka. Lähes kaikki kävivät kokemassa isot mäet ja gondolihissin, osa seikkaili lisäksi kävellen pitkin hienoja reittejä Rukan maastossa. Erityisesti nuorten mieleen Rukalta jäivät auringonnousut ja -laskut sekä kylmä tunturituuli, jonka vertaista ei oltu ennen koettu. Eksoottinen kokemus oli myös Ruka Village, kylä laskettelukeskuksen keskellä sekä porot aitauksessa. Viimeisenä kokonaisena päivänä osa porukasta pääsi käymään vielä kylpylässä ja Kuusamon keskustaa tutkimassa. Osa porukasta taas lasketteli kaikkina mahdollisina päivinä.
Reissu oli iloinen ja samalla haikea. Me nuorten kasvua aikuisiksi läheltä seuranneet kasvattajat ihmettelimme noita itsenäisiä, pitkiä ja itsensä näköistä elämän polkua kulkevia ihmisiä. Aina välillä joku muisti jonkun vanhan, hauskan jutun ja yhdessä naurettiin vedet silmissä kaikille vanhoille sattumuksille. Kukaan ei loukannut itseään mäessä ja oikeastaan kaikki muukin sujui ongelmitta. Meille aikuisille tämä kertoi vahvaa tarinaa siitä, että nämä nuoret eivät meitä enää tuekseen tarvitse ja niinhän sen kuuluukin mennä. Icehearts-kasvattajan kahdentoista vuoden työrupeaman tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Ystävyys kuitenkin säilyy ja yhteiset muistot.
Viimeisenä iltana kuului iloinen kiljunta ulkoa pakkasesta: ”Revontulia, me nähdään revontulia!”. Toistuvasti moni oli kysellyt revontulista. Toistuvasti me aikuiset olimme vastanneet, että revontulet näkyvät, jos näkyvät, se on sattumasta kiinni. Maailma kuitenkin muuttuu ja saimme taas huomata, että emme enää tiedä kaikkea sitä, mitä seuraava sukupolvi tietää. Nuoret olivat seuranneet revontuliennustuksia netistä ja tarkka ennustus vei heidät juuri oikeaan aikaan pihalle. Kirkas tähtitaivas, kova pakkanen ja kauniit revontulet jäätyneen järven yllä. Suurin toive oli täyttynyt, revontulikuvat oli otettu. Kotimatka voi alkaa.
Kustannuksiin saimme tukea Murata Electronics Oy:lta. Suuri kiitos tästä, ilman tukea matka ei olisi ollut mahdollinen.
Meidän kasvattajien lisäksi mukana olivat Iceheartsin työntekijät Tommy ja Stina sekä vapaaehtoinen ystävämme Mari. Suuri kiitos myös teille ihan kaikesta! Tommylle erityisesti auton korjaamisesta, Stinalle erityisesti hengen nostatuksesta ja Marille ideoinnista ja luovuudesta!
– Vantaan joukkueet Tommi(-06) ja Nelli(-04-06)
