Meidän arki on tavallista, mutta monella tavalla myös aika ihmeellistä. Koska niissä tavallisissa hetkissä on muutoksen voima, halusimme kertoa sinulle juuri niistä. Näyttää sen, mikä tekee Iceheartsin toiminnasta erityistä ja erityisen tehokasta.
Tiedotesarjassamme ääneen pääsivät ensimmäisenä Icehearts-kasvattajat. Seuraavassa kolmessa tiedotteessa äänen saavat myös lapset, vanhemmat ja yhteisö keskiössä olevien lasten ympärillä.
”Lapsen täytyy itse alkaa uskoa siihen, että ansaitsee ja on tärkeä”
Toisinaan se alkaa jo koululuokassa – nahinana, joka ehkä äityy nyrkkitappeluksi iltapäiväkerhossa. Yksi riita muiden joukossa, vai sittenkin oleellinen mahdollisuus auttaa lasta ymmärtämään itseään ja toista paremmin? Icehearts-kasvattajalle on kysymys jälkimmäisestä. Juuri perusteellinen puuttuminen riitaan saattaa ratkaista hämmästyttävän paljon. Kun asiaa ei siirretä syrjään, vaan se perataan, avataan ja lopuksi ollaan varmoja, ettei mikään jää kaihertamaan, ollaan tärkeiden, pienien hetkien äärellä. Näin – yksi pulma kerrallaan – saadaan lapsille toimivampia käyttäytymismalleja rakennetuksi.
Päivän päätteeksi havaitaan lapsissa jotakin pientä, mutta kovin olennaista; läsnäolon voima on taas tepsinyt. Kotiinlähdön hetkellä hetki sitten nyrkit ojossa olleet pojat hyvästelevät kasvattajan rauhallisina – ja mitä oleellisinta, Icehearts-kasvattaja toivottaa kaikki sydämestään tervetulleiksi taas seuraavana päivänä takaisin. Kuulostaa ehkä arkiselta – ja sitähän se onkin – mutta juuri tämänkaltaisissa tilanteissa piilee Iceheartsin toiminnan onnistumisen kaava.
Nämä lapset ovat monesti sellaisia, että heillä on mappi täynnä merkintöjä ja diagnooseja, joita on kerätty päiväkodista asti. Heidän kanssaan lähdetään menneeseen nojaten usein liikkeelle juurikin ongelmalähtöisesti; harmillisen usein he ovat kuulleet monelta suunnalta olevansa toivottomia tapauksia. Sitten meille, he ovatkin mahtavia lapsia ja hyviä tyyppejä. Uskon, että tuo näkökulman muutos on yksi käänteentekevä kohta heidän elämässään.
Icehearts-kasvattaja Kari-Matti Ylinen, Ulvila
Joskus Icehearts-kasvattajan päivä alkaa jo aamulla aikaisin, kun joku lapsista soittaa huolestuneena kotoa lähtiessään, ettei avaimia löydy mistään. Samalla tavoin päivä voi jatkua yömyöhälle, kun teinin mieltä kaihertaa jokin, ja hän lähettää viestin yhdeltätoista illalla pyytääkseen seuraavana päivänä kahville juttelemaan. Joskus on teinin pahan kotiriidan päätteeksi pedattu kasvattajan perheen kotiin yksi lisäsänky yökyläilyä varten.
Joustava rooli mahdollistaa ongelmatilanteissa nopean, matalan kynnyksen puuttumisen. Tämä kaikki on Icehearts-kasvattajille osa onnistumisen kokemusta. Luottamus rakentuu hitaasti ja ottaa toisinaan vuosia juurtuakseen, mutta kun se saavutetaan, apu kelpaa ja sitä uskalletaan pyytää. Ja tuota apua antaessa, voidaan puhua lapsen ja nuoren auttamisesta – myös laajemmassa merkityksessä. Parhaimmillaan tuo yksi luotettava aikuinen voi olla jämäkällä läsnäolollaan kiilana syrjäytymisen ja arkeen kykenemisen välillä.
”Pitkäkestoisella läsnäololla on Iceheartsin toiminnassamme valtava voima. On itsellekin oman työn tuloksia punnitessa mahtava pysähtymisen paikka, kun tajuaa mistä tilanteesta olemme lähteneet, kun tapasimme poikien kanssa ensi kerran neljä vuotta sitten ja missä tilanteessa olemme nyt ja missä tulemme olemaan kaksitoista vuotta myöhemmin. Muutos on koskettavan suuri.”
Icehearts-kasvattaja Antti Markkanen, Tampere
Riittävän varhaisessa vaiheessa annetulla ja aloitetulla tuella on suuri merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä. Iceheartsin filosofian mukaan kasvattaja kulkee lapsen rinnalla aina esikoulusta täysiikäisyyteen asti, yhteensä 12 vuotta. Sille välille mahtuvat lapsen kehityksen kannalta ne tärkeät vuodet, jolloin pyritään kasvamaan osaksi toimivaa yhteiskuntaa. Malli perustuu siihen, että kasvattajan kanssa tapahtuvat myönteiset sosioemotionaaliset kokemukset ovat yleistettävissä laajemmin lapsen elämään. Läsnäolo elämässä ja nimenomaan pitkäjänteinen yhteinen työskentely ovat ne, jotka parhaassa tapauksessa saavat suuriakin muutoksia aikaan. Muutokset tapahtuvat kuitenkin usein hitaasti ja vasta ajan kanssa.
”Arkeen kuuluu todella paljon pieniä, suuria hetkiä, jotka voisivat jopa mennä ohi, jos ei muista olla tarkkana. Toisinaan luottamus syvenee niin vähä kerrallaan, että tuntuu, ettei mitään tapahdu. Joidenkin lasten kohdalla voi ottaa vuosia, ennen kuin he uskaltavat tosissaan luottaa. Monen kohdalla heistä tuntuu käsittämättömältä ymmärtää, että tälle ihmiselle kelpaan kaikkina päivinä omana – toisinaan hyvin hankalanakin – itsenäni. Kun luottamuksen sitten ansaitsee, voidaan alkaa saada todellista muutosta aikaan. Suhde muodostuu juuri vuosien varrella syväksi ja toimivaksi.”
Icehearts-kasvattaja Tuomas Törhönen, Kerava
Icehearts-kasvattaja on monella tapaa paraatipaikalla lapsen elämässä – hän näkee koko kuvan monipuolisemmin kuin moni muu taho. Paitsi, että on yhteys lapseen, on myös yhteys tämän perheeseen, kouluun ja vapaa-ajan toimintaan. Kasvattaja oppii vuosien varrella tuntemaan ryhmänsä lapset erityislaatuisella tavalla. Hyvä itsetunto ja myönteinen minäkäsitys vaikuttavat positiivisesti lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Kasvattaja voi myös olla tukemassa hyvää ja suitsimassa sitä, mikä voisi viedä väärille teille. Ennen kaikkea tuetaan kuitenkin sitä, että nuoren omassa mielessä herää aito halu pärjätä.
”Minä näen sinut. Sinä olet tärkeä. Uskon, että juuri tuon viestiminen lapselle estää syrjäytymästä. Olemalla läsnä arjessa me saamme vietyä tuota viestiä eteenpäin ja juurtumaan sitä syvemmälle ja syvemmälle. Lapsen täytyy itse alkaa uskoa siihen, että ansaitsee ja on tärkeä. Siitä itsetunto hiljalleen rakentuu ja samalla tunne, että minulla ja tekemisilläni on merkitystä.”
Icehearts-kasvattaja Marja Ahti, Espoo
Heräsikö sinulla kysymyksiä tai haluatko kuulla jostakin aiheesta vielä lisää? Ole meihin rohkeasti yhteydessä.
Erika Turunen, Icehearts: erika.turunen@icehearts.fi / +358 44 240 0349
Heli Thorén, Moon Shooters: heli.thoren@moonshooters.fi / +358 50 572 9377
Kannen kuva: Juhani Järvenpää
