Iceheartsin hallitusseminaarissa keskusteltiin Iceheartsin ytimestä, arvomaailmasta ja kasvattajan roolista

Aurinkoisena kesäkuun iltapäivänä 8.6. pidettiin Iceheartsin hallitusseminaari, johon oli kutsuttu Suomen Iceheartsin hallituksen jäsenet sekä edustajia paikallisyhdistysten hallituksista. Pari vuoden etätapaamisten jälkeen pääsimme tapaamaan kasvotusten Vantaan toimistolla. Seminaariin osallistui jäseniä Vantaan, Helsingin, Espoon, Tampereen ja Turun paikallisyhdistyksistä. Esittelyjen jälkeen alkaneesta puheensorinasta päätellen lähitapaaminen oli odotettu ja paikallaan.

Hallitusseminaari 1024x768
Iceheartsin hallitusseminaari järjestettiin Vantaalla Iceheartsin toimistolla 8.6.2022. Kuvassa hallitusten jäseniä sekä erityisasiantuntija Mikko Salasuo.

 

Hallitusseminaari 3
Hallitusseminaariin osallistui luottamushenkilöitä sekä kattojärjestön, että paikallisyhdistysten hallituksista.

Erityisasiantuntijana elokuussa Iceheartsissa aloittava Mikko Salasuo alusti osallistujat iltapäivän teemoihin kertomalla omasta työstään tutkijana sekä siitä, kuinka hän tutkijana on halunnut olla siellä, missä nuoret ovat ja siellä, missä tapahtuu. Mikolla onkin suunnitelmissa osallistua ja havainnoida Icehearts-toimintaa lasten ja kasvattajien arjessa ja sitä kautta ymmärtää toimintaa paremmin.

Usein törmäämme siihen, että Icehearts-toimintaa on vaikea sanoittaa ja asemoida eri palvelujen joukkoon. Mikko tähdensi sitä, että Icehearts-toiminnan sanoittaminen hallinnollisesti onkin vaikeaa, koska se on niin kokonaisvaltaista. Icehearts on oikeastaan kaikkea, tässä siiloutuneessa yhteiskunnassa, Mikko kiteytti. Nuorten huonovointisuudesta on puhuttu paljon, etenkin korona-aikana. Keskustelussa nousi esille, että nuoret ovat voineet huonosti aiemminkin, mutta eri aikakausina ja eri konteksteissa huonovointisuus esiintyy eri lailla. Nykyään asioita myös seurataan ja dokumentoidaan enemmän kuin aiemmin.

Vuoden alusta lähtien kehittämistehtävässä toiminut Antti Teerenhovi kertoi, että hän on tutustunut kasvattajien työhön, organisaatioon, hallintoon sekä johtamiseen. Hän on tehnyt havaintoja siitä, mihin asioihin olisi hyvä tulevaisuudessa keskittyä. Icehearts-organisaatio on kasvanut valtavasti vuosien varrella joukkueiden osalta. Hallinto- ja tukirakenteet eivät kuitenkaan ole kasvaneet samassa tahdissa. Iceheartsin hallinnossa on pohdittu, miten voisimme varmistua siitä, että Icehearts-toiminta on tasalaatuista huolimatta siitä, millä paikkakunnalla ollaan. Antti on haastanut tässä hallintoa kysymällä, pitääkö toiminnan olla joka paikassa samanlaista. Iceheartsin tunnettuuden lisääntymisen myötä myös odotukset Iceheartsia ja sen toimintaa kohtaan ovat kasvaneet. Kasvattajien rooli on hyvin moninainen, mikä edellyttää todella monenlaista osaamista. Lisäksi työtä tehdään vahvasti myös omalla persoonalla, joten kaikilla ei voi olla samanlaista osaamista ollakaan. On tärkeää muistaa, että kun kasvattaja voi hyvin, niin lapsikin voi hyvin.

Ilokseen Antti on huomannut, että kasvattajat on pidetty lähellä strategiatyötä ja heidät on tuotu lähelle päätöksen tekoa. Pelaajayhdistys ja sparrausryhmä ovat hyviä esimerkkejä työryhmistä, joissa kasvattajat pääsevät pureutumaan organisaation asioiden kehittämiseen.

Alustusten ja niistä seuranneiden keskustelujen jälkeen työskenneltiin ryhmissä eri aiheiden ympärillä. Keskustelu oli hyvin vilkasta ja usein se jouduttiin myös aikataulun puitteissa keskeyttämään. Ryhmissä puhuttiin arvoista, perheiden tuesta, ammatillisista verkostoista, harrastuksesta sekä kasvattajien osaamisesta.

Hallitusseminaari 2
Learning Café ryhmäkeskusteluissa pureuduttiin Iceheartsin arvomaailmaan ja kasvattajan rooliin.

Harrastuksista puhuttaessa todettiin, että yhteisö on tärkeämpi kuin pelaaminen. Ilo ja toiminnallisuus sekä mahdollisuus toimia omien kykyjen mukaan tulee säilyä. Vapaa-ajassa on tärkeää olla läsnä, koska silloin lapsen arjessa ei välttämättä aina ole muita aikuisia.

Ammatillisista verkostoista puhuttaessa esille nousi, että kasvattajan rooli on toimia lapsen kokonaistilanteen ymmärtäjänä ja tiedon välittäjänä. Kasvattaja on lapsen edun puolustaja ja äänen sanansaattaja. Verkostotyön tulee lähteä lapsen ja kasvattajan oman työn edistämisen tarpeesta. Tämä vaatii myös rohkeutta ja ammatillista itsetuntoa sekä taitoa rajata sitä.

Mikko alusti arvokeskustelua ajatuksella, että Iceheartsin arvopohjana toimisi YK:n Lapsen oikeuksien sopimus. Erillisiä, yksittäisiä arvoja tärkeämpää on yhteinen arvopohja, joka auttaa ymmärtämään oman työn merkityksellisyyden ja sen, että lapsen etu on ensisijalla. Tämä arvopohja auttaa myös rikkomaan ajatusta pois palvelujen siiloista ja tähdentämään sitä, että toiminnan lähtökohtana on lapsi, jonka ympärillä toimimme.

Lopuksi todettiin, että on tärkeä pitää tällaisia tapaamisia useammin ja niihin on hyvä saada myös kasvattajia mukaan. Seuraava tapaaminen sovittiin Lapsen oikeuksien viikolle.

Icehearts on organisaationa talouden ja hallinnon näkökulmasta erittäin monisyinen ja monimutkainenkin. Toimintaa ohjaavat eri verkostot, sopimukset ja normit, mutta toiminnan lähtökohtana on aina lapsi. Tästä lähtökohdasta myös iltapäivän seminaarissa oli kyse.

 

Kirjoittanut: Anu Lehto

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest