Icehearts-mallia tutkitaan: Arviointitutkimus Icehearts-toimintamallista

Kirjoittaja, tutkija Mirka Smolej

Prosessiarvioinnissa ydinkysymys on selvittää, kuinka tutkimuksen kohteena oleva malli, toimintaohjelma tai palvelu toimii. Alli Paasikiven säätiön rahoittamassa tutkimuksessa olen tarkastellut, mitä tosiasiallisesti tapahtuu Icehearts-toiminnan aikana? Toimiiko malli suunnitellusti, tavoitetaanko toiminnan kohderyhmä ja vastataanko toiminnalla kohderyhmän tarpeisiin? Olennaista on lisäksi ollut pohtia, miten toimintamallia voi jatkossa parantaa.

Kuvassa: Mirka Smolej

Olen saanut tehdä tutkimustyötäni Iceheartsista organisaation sisältä käsin. Fyysisesti olen työskennellyt Malmin keskustoimistolla ja päässyt työyhteisön jäsenenä osallistumaan moniin tilaisuuksiin ja keskusteluihin, joihin ulkopuolisella
tutkijalla ei olisi ollut asiaa. Asemani järjestön ”sisäisenä tarkkailijana” on mahdollistanut monipuolisen aineiston keräämisen ja käyttöön saamisen. Olen havainnoinut Icehearts-toimintaa yhdessä pääkaupunkiseudun koulussa, mallintanut toimintaa ja sen ongelmia organisaation sisäisissä kokouksissa ja tapahtumissa, käynyt lukuisia keskusteluja työntekijöiden ja toiminnan sidosryhmien kanssa sekä analysoinut organisaation tuottamia kirjallisia materiaaleja ja kyselyaineistoja tutkimukseni tarpeisiin.

Asemani ulkopuolisena tarkkailijana ei luonnollisesti ole ollut ristiriidaton. Psykologi Colin Robsonia mukaillen arvioinnissa ajaudutaan lähes väistämättä eettisiin ongelmiin ja poliittisiin valtataisteluihin, jolloin tutkijalle on tärkeää sitoutua avoimesti ”totuuden tavoitteluun”. Olen pyrkinyt noudattamaan tätä ohjenuoraa ja korostanut, ettei tehtävänäni tutkijana ole ollut Icehearts toimintamallin myyminen vaan siitä kertominen sellaisena kuin se on.

Tutkimukseni päätulokset linkittyvät vahvasti murrosvaiheeseen, jossa Icehearts-organisaatio monen muun kansalaisjärjestön tavoin tällä hetkellä on. Varsinkin kuntasektorin toimintoja on viime vuosina ulkoistettu, ja järjestöistä on muodostunut aiempaa selvemmin palvelutuottajia, joiden työ tehdään entistä useammin palkkatyösuhteessa vapaaehtoistyön sijaan.

Icehearts-toiminta on laajentunut voimakkaasti viime vuosien aikana, mikä pakottaa toimintamallin keskeisten rakenteiden kehittämiseen ja uudelleen arviointiin. Kiteytettynä kyse on kahden ison kysymyksen ratkaisemisesta. Ensiksi siitä, kehitetäänkö toimintaa ja kasvattajan työtä jatkossa entistä ammatillisempaan suuntaan vai profiloituuko Icehearts jatkossa kolmannelle sektorille tyypilliseen tapaan ensisijaisesti aatteelliseksi järjestöksi?

Toiseksi on mietittävä kuinka toiminnan kahden keskeisen sisällön, lastensuojelutyön ja urheilun välinen jännite jatkossa ratkaistaan? Ovatko molemmat tasasuhtaisessa roolissa toimintamallin toteutuksessa vai korostuuko toisen osuus toisen kustannuksella? Näillä painotuksilla on jatkossa iso merkitys Icehearts toimintamallin käytännön toteutukselle, kuten sille, millaisia lapsia Icehearts-joukkueisiin valitaan ja millä kriteereillä, mistä lähteistä toiminnan rahoitus muodostuu ja minkälaisia ihmisiä tulevaisuudessa rekrytoidaan kasvattajan tehtäviin.