Noin yhdeksän vuotta sitten eräs vapaamuurariveli pysäytti minut kaupungilla. Hän kertoi, että heillä on ongelma: heille on annettu tehtävä etsiä lapsia tai nuoria, joille voisi tarjota kesäleiritoimintaa, mutta he eivät löydä sopivaa ryhmää.
Muistin siinä hetkessä Iceheartsin. Kun he tulivat aikoinaan Lahteen, niin he kävivät esittäytymässä koululla, jossa toimin silloin rehtorina. Totesin silloin heille, että hieno konsepti toimii aivan varmasti, mutta olen juuri jäämässä eläkkeelle. Tulkaa syksyllä uudestaan. En tiedä kävivätkö he siellä syksyllä.
Kun olin hankkinut ensimmäisen älypuhelimeni, niin googletin kadulla ”Icehearts-Lahti”. Vastaan tuli numero, jonka valitsin. Puheluun vastasi reippaasti nuorimies Tero Kinnunen.
Kysyin Terolta, mitä Iceheartsille Lahdessa kuuluu. Hän kertoi, että Lahden päättäjät ovat ymmärtäneet työn tärkeyden ja toiminta kasvaa koko ajan. Kysyin, onko teillä kesällä toimintaa. Tero vastasi, että heillä oli eilen kokous, jossa päätettiin kesäleiristä, mutta siihen ei oikein ole varoja – eikä paikkaa leirille. Kysyin, onko huomenna aikaa kahvitteluun. Tero vastasi, että totta kai.
Kun seuraavana iltapäivänä kolmen vapaamuurariveljen kanssa tapasin Teron rauhallisessa kahvilassa, niin noin 10 minuutin keskustelun jälkeen tämä suoraselkäinen ja selkeäsanainen nuori mies vakuutti meidät kaikki siitä, että rahoillemme on löytynyt oikea kohde. Tämän jälkeen kaikki on historiaa. Arvokasta historiaa meille suomalaisille vapaamuurareille jo yhdeksän vuoden ajan.
Olen itse saanut olla mukana ja isäntänä kaikilla kahdeksalla Icehearts-leirillä. Nyt odotan innolla tulevaa leiriä.
Vammaisen lapsen isänä ja pitkän rupeaman erityislasten kanssa työtä tehneenä ajattelen, että teidän työnne näiden lasten ja nuorten eteen on parasta, mitä tällä hetkellä Suomessa tehdään.
Olen kirjoittanut meidän valtakunnalliseen Koilliskulma-lehteemme useita artikkeleita yhteistoiminnastamme. Olen usein sisällyttänyt kirjoituksiini sen, mikä puhutti minua jo silloin noin 17 vuotta sitten: Te annatte näille lapsille kasvattajan, joka sitoutuu heihin koko peruskoulun ajaksi, kun tänä päivänä liian monen vanhemmatkaan eivät tähän kykene tai pysty!
Icehearts-lapsella ja nuorella on ainakin yksi aikuinen, jonka puhelin on avoimena häntä varten. Se merkitsee heille todella paljon. Olen myös usein liittänyt kirjoituksiini kommentin:
”Jos me suomalaiset vapaamuurarit olemme edes tällä pienellä osalla olleet tätä hienoa työtä tekemässä, ehkäisemässä näiden lasten syrjäytymistä, olemme auttaneet koko Suomen yhteiskuntaa.”
”Se on juuri Icehearts-toimintaa parhaimmillaan”
Minua pyydettiin kertomaan jotain Tero Kinnusesta. Koulussani oli parhaimmillaan 22 koulunkäyntiavustajaa. Olin myös itse kouluttamassa pitkäaikaistyöttömistä koulunkäyntiavustajia oppisopimuskoulutuksessa. Uskon, että minulla on Lahdessa eniten kokemuksia siitä, mitä hyvältä koulunkäynninohjaajalta koulutyöskentelyssä nuorten ja lasten kanssa odotetaan.
Teron työskentely lasten ja nuorten sekä muidenkin kanssaihmisten kanssa on parasta, mitä olen urallani avustajan työssä kohdannut. Tämä näkyy hyvinkin selvästi esimerkiksi leiriolosuhteissa. Kun olosuhteet ovat haastavat, niin Teron ohjeita noudatetaan heti ja häntä kunnioitetaan. Tero toimii vahvasti, oikeita asioita vaatien ja hän tekee sen tässä työssä sydämellään. Se on juuri Icehearts-toimintaa parhaimmillaan.
Pitäkää kiinni Terosta ja hänen kaltaisista kasvattajistanne, niin Icehearts voi huomennakin tehdä tätä arvokasta työtä Suomemme hyväksi!
Eero Parkkila, Lahti
(Tero Kinnusen 12-vuotisen Icehearts-taipaleen kunniaksi 22.5.2025 Pajulahdessa pidetty puhe)
