Tamperelainen Tesoman lähiö muuttuu kovaa vauhtia. Kuluvana keväänä saimme uuden, upean koulurakennuksen ja koulun viereen rakentui myös kauppakeskus terveysasemineen. Ensi syksynä saamme kolmannen Icehearts-joukkueen Tesomalle. Uuden joukkueen kasvattaja tulee työskentelemään joukkueensa poikien kanssa koko yhtenäisen opinpolun samassa koulussa. Syksyllä 2018 koulunkäyntinsä aloittavat ekaluokkalaiset tulevat kohtaamaan peruskoulunsa aikana monia eri opettajia, koulunkäynninohjaajia, oppilashuollon työntekijöitä ja muita virallisia aikuisia. Kuitenkin vain yksi aikuinen lupaa kulkea oman joukkueensa rinnalla koko peruskoulumatkan ja vähän päälle. Hän on Icehearts-kasvattaja.
Icehearts on näyttäytynyt neljän vuoden ajan Tesoman koulussa äärimmäisen positiivisena toimintamallina. Olemme saaneet kasvattajat kiinteäksi osaksi henkilökuntaamme, he toimivat koulun arjessa turvallisina aikuisina. Kasvattajat ovat mukana joukkueensa poikien oppitunneilla, retkillä ja tarvittaessa oppilaspalavereissa. Iltapäivisin joukkueet harjoittelevat valitsemaansa lajia ja oppivat lajitaitojen ohessa porukkaan kuulumisen sääntöjä, onnistumisia ja pettymyksen sietokykyä.
Kasvattajien tiivis yhteistyö perheiden kanssa toimii hienosti ja arjen asioista on helppo sopia eri osapuolten välillä. Me koulun toimijat varmistelemme herkästi, että kaikki tapahtuu sovitusti ja että osaamme täyttää riittävän määrän oikeita lomakkeita, ennen kuin oppilaan tuki toteutuu. Icehearts-toiminnan ehdottomat vahvuudet ovat toiminnan arkisuudessa, pitkäkestoisuudessa ja tiiviissä vuorovaikutuksessa. Vaikka Icehearts-toimintaa on hyvä arvioida monenlaisilla mittareilla toivon, että toiminnan perusydin säilyisi samanlaisena. Että joukkueen kasvattaja jaksaisi kerta kerran jälkeen tsempata, lohduttaa ja olla aikuinen. Icehearts-toiminta on aidosti lapsen ja nuoren puolella myös silloin, kun kaikki elämässä ei mene suunnitellusti.
Kuluvan lukuvuoden aikana olen usein kohdannut koulumme parkkipaikalla Icehearts-kasvattajan odottamassa oppilaan kanssa taksia. Välillä kuunnellaan musaa auton stereoista, välillä ollaan vaan. Ei ole kiire, aikuinen on läsnä, vuorovaikutuksen kanava on auki. Sydämessäni läikähtää, kun kyselen parivaljakon kuulumisia.
Lapsen ja nuoren kohdalla kohdatuksi tulemisen kokemus on ensiarvoisen tärkeää myöhemmän kehityksen kannalta. Jokaisen lapsen ja nuoren tulisi jokaisena päivänä kuulla, että hän on tehnyt jonkin asian hyvin, tästähän myös Icehearts-työssä on kysymys. Oli sitten kyseessä vilkas lapsi tai murahteleva teini, hän ansaitsee tulla kohdatuksi sellaisena, kuin on. Loppujen lopuksi elämässä ja koulutyössä on kyse vuorovaikutuksesta, sen toimimisesta tai toimimattomuudesta, yrittämisestä ja erehtymisestä turvallisten ihmisten ympäröimänä. Vähän niin kuin Tesoman koulun parkkipaikalla maanantaista torstaihin klo 16.15.
Kirjoittaja on Tesoman koulun apulaisrehtori ja Tampereen Icehearts ry:n hallituksen varapuheenjohtaja.
