Mikkolan hurri

Viime viikolla saimme tyttöjen salibandytreeneihin kummimme Noora Rädyn. Noora valmensi hetken maalivahteja, kunnes oli taas aika kokoontua rinkiin kentän lattialle. Keskustelimme siitä, miltä tuntuu, jos oman joukkueen pelaajat pettyneenä ns. ”helpon maalin” jälkeen sanovat omalle maalivahdille näin: ” Hei, herää, läski!” tai näin: ”Ei mitään, tsemppiä, olet hyvä!”. Noh, kaikkihan oli samaa mieltä, jälkimmäinen on aina viisaampi valinta. Noora myös kertoi omista kokemuksistaan. Aina harmittaa, jos oma suoritus ei ole paras mahdollinen ja kaikille sattuu virheitä. Mutta tärkeää on miten joukkueen muut pelaajat antavat palautetta.

Aina on helpompaa auttaa omaa joukkuetta, jos palaute on positiivinen, kun taas negatiivinen syö motivaatiota, ettei aina edes tee mieli auttaa kenttäpelaajia. Sillä kun omaan maaliin menee pallo (tai kiekko), on aina sattunut virheitä jo puolustuksessa. Peli alkoi, ja taas peli-into oli maksimissaan. Kaikki todella tsemppasi joka pallosta ja muistissa oli myös ”kannustaminen vs. haukkuminen.” Salissa raikui: Jättebraa!! Ja Bravooo! Ihanaa tytöt, ni är bara bäst!

Pari viikkoa aiemmin: Mikkolan kuutosluokan ruotsintunnilla. Eräs poika huomaa minut, kun autan viereistä pulpettiryhmää tehtävissä. Keskustelumme menee näin:

-” Ootsä hurri?”

-” En, olen suomenruotsalainen.”

– ”Nii? Oot siis hurri!”

– ”En, vaan suomenruotsalainen!”

Tässä vaiheessa pojan ilme muuttuu, kasvoilla on hämmästynyt ilme ja leuka loksahtaa auki.

-” Apua, sanoinko mä jotenkin pahasti? Loukkasinko sinua?”

– Nooh, ei se ihan kivalta tunnu…”

– ”Anteeksi!! Ei ollu tarkoitus loukata! Ollaanko kavereita?”

– ”Ollaan vaan ja saat anteeksi!”

Hattu pois!! Tämä 12-vuotias poika hoiti tosi mallikkaasti tilanteen, ihan nappisuoritus! Tuosta voisi me aikuisetkin ottaa oppia! Kotimatkalla vielä hymyilen. Pojalle soisin Hymypoikapatsaan, vähintään.

Kiitos Lauralle ja muille Mikkolan opettajille, kanssakasvattajille ja ennen kaikkea lapsille, että saan olla teidän kanssanne. Teidän kanssa on aina ilo olla! Olla ja oppia, sillä oppia ikä kaikki!

Kirjoittanut Stina Kuhlefelt
Icehearts ruotsinkielisen työn koordinaattori – Icehearts svensk koordinator.

Edellinen kirjoitus:

Kohtaaminen

Seuraava kirjoitus:

Altavastaajana maailmassa