Talous sakkaa ja valtio säästää. Venäjä uhkaa ja pelottaa. Demokratia on kriisissä ja irrationaalinen Donald Trump sekoittaa maailmanpolitiikka. Ajat ovat kovat ja vaikeat. Tällainen on se ajankuva, jonka päivittäin kohtaamme mediassa. Se ahdistaa monia ja heikentää uskoa tulevaisuuteen.
Lapsille tämä armoton ja ankea ajankuva on vain etäistä taustakohinaa, josta he vuosien päästä lukevat tarkemmin historian oppikirjoista. Eikä hullun maailman kaaoksen pidäkään valua suoraan lasten maailmaan. Lapset aistivat aikuisista hönkäyksiä vaikean vuosikymmenen synkästä ilmapiiristä, mutta enempää heidän ei tarvitse siinä velloa tai heille tarvitse sitä tuputtaa. Se on aikuisten päänvaiva ja murhe.
Lapset elävät tässä ja nyt. Tämä koskee niin hyviä ja iloisia asioita kuin myös murheita tai vaikeuksia. Myös haavoittuvassa asemassa olevien lasten haasteet ja hätä on tässä, nyt ja konkretiaa. Lasten tuen tarve ei mukaile suhdannevaihteluita, puolustusmenoja tai sotealueiden taloustilannetta. Lasten hätä ei lue valtiovarainministeriön madonlukuja. Eivätkä lapset kuule tai ymmärrä poliittista pullistelua järjestöjen tarjoaman tuen vähentämisestä tai lopettamisesta kokonaan – tukea tarvitseviin lapsiin leikkaaminen, katkominen ja pätkiminen kuitenkin osuus, kovaa.
Korona-aika osoitti, ettei suomalaisen yhteiskunta vieläkään kykene tai ole kypsä poikkeusoloissa priorisoimaan kaikkien haavoittuvimmassa asemassa olevia etusijalle. Eniten ja ensin saivat ne, jotka huusivat, lobbasivat ja politisoivat eniten ja kovimmin. Heikkoja puolusti harva. Haavoittuvien ääni oli heikko tai sitä ei ollut. Kukaan ei vaatinut huolehtimaan ensisijaisesti nuorisotalojen aukiolosta tai yksinäisten auttamisesta. Kukaan ei vaatinut pitämään huolta ennen kaikkea heikoista ja haavoittuvista. Eikä vaadi nytkään. Päinvastoin.
Vaikuttava ennaltaehkäisevä työ on inhimillistä, se säästää yhteiskunnan varoja ja tuottaa pitkäaikaisesti hyvinvointia. Työtä tehdään Suomessa pääosin järjestövoimin, joka on halpaa, tehokasta ja osallistavaa. Ennaltaehkäisy ei tuota pikavoittoja. Tukea tarvitsevan lapsen lapsuus on lapsuuden, ei hallitus- tai valtuustokauden mittainen. Työn tulokset syntyvät yleensä pitkällä aikajänteellä. Ja siitä syntyy vaikutuksia – lapsille, nuorille, perheille ja yhteisöille. Koko yhteiskunnalle.
Lasten hätää ei saa unohtaa vaikeina aikoina. Tukea tarvitaan aivan yhtä paljon, kun kukoistuksen vuosina. Gandhia ja Dostojevskia mukaille: Yhteiskunnan todellinen taso mitataan sillä, miten se kohtelee kaikkein heikoimmassa asemassa olevia – ei sillä, miten hyvinvoivia sen rikkaimmat ovat.
Näiden ajatusten saattelemana Icehearts toivottaa rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta!
Suomen Icehearts ry:n erityisasiantuntija, talous- ja sosiaalishistorian dosentti,
Mikko Salasuo
