Kanssakulkija -blogeissa esitellään Icehearts-kasvattajia, heidän työtään ja ajatuksiaan kasvatustyöstä. Icehearts-kasvattajat tekevät vaativaa kasvatustyötä eri puolilla Suomea ja jokainen omalla Icehearts-mallia mukailevalla työotteellaan. Keitä he ovat ja mitä he ajattelevat työstään?
”Kun viides- ja kuudesluokkalaiset jätkät tulee edelleen halaamaan, niin kokee tehneensä jotain oikein”
SaiPa on lähellä Icehearts-kasvattaja Valtterin sydäntä. Tällä kaudella jännitystä riittää pitkälle kevääseen, sillä joukkue kamppailee finaaleissa jääkiekon Suomen mestaruudesta. Lappeenranta onkin täyttynyt keltamustista väreistä.
Jääkiekon seuraaminen on kasvattajan ja poikien yhteinen harrastus. He käyvät usein yhdessä katsomassa SaiPan pelejä. Valtteri kertoo, että osa pojista tykkää kovasti käydä peleissä. Välillä pelejä katsotaan porukalla TV:stä kisastudiossa, jossa katselun lomassa rupatellaan, syödään tortillaa ja karkkia. Kasvattajan ja jääkiekosta kiinnostuneiden poikien keskuudessa lentäväksi lauseeksi on muodostunut ”kausarit Saipan peleihin”.
Nimenomaan oman näköinen ja omista vahvuuksista lähtevä kasvatustyö on seikka, joka Valtteria kiinnostaa ja inspiroi Icehearts-kasvattajan työssä:
”Tätä työtä tehdään paljon omalla persoonalla.”
Kasvattajan työssä Valtteri toteuttaa haavettaan työskennellä lasten ja nuorten kanssa sekä sosiaali- ja mielenterveyskysymysten parissa.
Tiimityötä alusta lähtien
Icehearts-toiminta tuli Valtterille tutuksi, kun sosionomiopintojen aikana eräs jääkiekkoileva opiskelukaveri kertoi järjestöstä. Ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa, jossa välineenä hyödynnetään liikuntaa ja joukkueurheilusta tututtuja elementtejä. Icehearts jäi mieleen kummittelemaan.
Kun Icehearts-toiminta levisi Lappeenrantaan, vinkkasi toinen opiskelukaveri Valtterille avoimesta työpaikasta. Vaikka opinnot olivat vielä hieman kesken, yhdistyi työssä niin paljon Valtterille läheisiä aineksia ja elementtejä, että hän päätti kokeilla onneaan työnhaussa. Kaksi työhaastattelukierrosta myöhemmin Valtterista tuli Lappeenrannan ensimmäisen Icehearts-joukkueen kasvattaja.
Lappeenrannassa tiedettiin alusta lähtien, että kaupungissa aloittaa samalla alueella kaksi Icehearts-joukkuetta. Toimintaa lähdettiin alusta alkaen rakentamaan tiimityönä. Valtterin työpariksi tuli Aaro, joka valittiin Lappeenrannan toiseksi kasvattajaksi:
”Ei me varsinaisesti toisiamme tunnettu, vaikka toki miehen tiesinkin ennalta. Me oltiin molemmat pelattu lätkää ja olin nuorempana Aaron veljen kanssa samalla luokalla.”
Kevään 2019 kasvattajatiimi kiersi eskareissa etsimässä joukkueeseen sopivia poikia. Syksyllä koulujen alkaessa oli sitten tosi kyseessä:
”Kun koulut alkoi, niin siinä me sitten oltiin. Katseltiin toisiamme ja ihmeteltiin, että mitäs nyt? Missä toimitaan ja mitä tehdään? Näin jälkeenpäin ajateltuna voi sanoa, että siinä alussa pudottiin suoraan syvään päähän”, Valtteri naurahtaa.
Kahden kasvattajan tiimi toi työhön paljon etuja. Vaikka maantieteellinen etäisyys muihin Icehearts-joukkueisiin oli varsin suuri, niin kahden hengen tiimillä oli tilaa ja vapaus luoda Lappeenrantaan ja joukkueiden pojille sopivat tukikäytännöt – oman näköisen Icehearts-toiminnan. Molemmat Lappeenrannan kasvattajat tutustuivat toistensa joukkueiden poikiin, mikä helpotti töiden jakamista. Toimintaa tehtiin alusta alkaen yhdessä:
”Siitä on ihan hirveä suuri tuki tässä työssä, että on tiimi ja työpari. Jos toinen on jostain syystä poissa, niin hyvin äkkiä tulee orpo olo. Yhdessä me olemme tottuneet tekemään.”
Yhteistyö koulun kanssa pelaa
Kotipesän Lappeenrannan Icehearts-kasvattajat löysivät Kuusimäen koululta. Valtteri kehuu yhteistyötä koulun kanssa:
”Siellä on ollut hieno ja lämmin vastaanotto. Saimme käyttöömme hyvät tilat ja yhteistyö toimii. Siinä on vieressä palloiluhalli, johon saimme kaupungilta vuorot.”
Alussa oli myös haasteista. Icehearts-toimintaa ei Lappeenrannassa tunnettu, joten kasvattajatiimi joutui kerta toisensa jälkeen kertomaan keitä he ovat ja mitä he tekevät:
”Kaksi ekaa vuotta siinä meni, että piti uudelleen ja uudelleen selittää, kuka on ja mitä tekee. Sitä kun teki riittävästi, niin kertomus Icehearts-kasvattajan työstä alkoi jo tulla selkärangasta.”
Ylipäätään Icehearts-kasvattajien vastaanotto on ollut Lappeenrannan kouluissa lämmin:
”Opettajat ottavat meidät aina ilomielin avukseen. Nyt kouluissa tiedetään, keitä olemme ja mitä teemme, joten yhteistyö sujuu jouhevasti.”
Kiipeilyä, kalastusta, frisbeetä ja leirejä
”Leirit on parasta. Pojat odottavat niitä aina kovasti. Siksi niitä pyritään järjestämään mahdollisimman usein. Ne ovat hyviä hetkiä poikien kanssa.”
Leiritoiminta on erityisen suosittua Lappeenrannan joukkueiden poikien keskuudessa. Kasvattajat pyrkivätkin järjestämään 2–4 leiriä vuodessa. Myös muu harrastaminen on monipuolista:
”Meillä on hyvä peliporukka, jolla pelaillaan salibandyä, jalkapalloa ja futsalia. Jokaista kannustettaan kaikkia osallistumaan. Pienemmällä ryhmällä kiipeillään ja käydään uimassa. Frisbeetä käydään myös heittämässä paljon.”
Muutama poika on innostunut kalastuksesta, johon Saimaan rannalla sijaitseva Lappeenranta tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Valtteri kertoo kalastuksesta virne silmäkulmassa:
”Jätkät heittää virvelillä pari heittoa, minkä jälkeen kasvattaja selvittää siimoista solmut. Onneksi pojat ovat alkaneet itsekin oppia selvittelemään niitä. Välillä käydään uimassa ja sukelletaan uistimet pohjasta.”
Kalaakin on välillä tullut.
Työ muuttuu, kun lapset kasvavat
Valtteri kertoo pitävän työstään. Hän korostaa työn autonomiaa ja mahdollisuutta tehdä kasvatustyötä omalla persoonallaan. Hän kertoo esimerkin työnsä hyvistä hetkistä kuluneelta viikolta:
”Tällä viikolla kävin yhdellä koululla ja pojat tuli vastaan hymy kasvoilla. Kädet nousivat ylös tervehdyksen merkiksi, tultiin jutulle ja halaamaan. Kun viides- ja kuudesluokkalaiset jätkät tulee halaamaan, niin kokee tehneensä jotain oikein.”
Icehearts-kasvattajan työ muuttuu sitä mukaan, kun lapset kasvavat. Kovin montaa vuotta ei työn sisältö pysy samana ja toista itseään. Sama koskee haasteita, sillä lapsen haasteet ovat kovin erilaisia kuin murrosikäisen nuoren haasteet.
Osa Valtterin pojista on siirtymässä syksyllä yläkouluun. Kasvatustyön seuraavat suuremmat haasteet odottavatkin syksyllä, kun osa pojista siirtyy pienryhmästä yleisopetukseen:
Valtteri naurahtaa, ”Voi olla haasteita tulossa. Mutta sitä vartenhan me Icehearts-kasvattajat olemme poikien tukena.”
