Kanssakulkija -blogeissa esitellään Icehearts-kasvattajia, heidän työtään ja ajatuksiaan kasvatustyöstä. Icehearts-kasvattajat tekevät vaativaa kasvatustyötä eri puolilla Suomea ja jokainen omalla Icehearts-mallia mukailevalla työotteellaan. Keitä he ovat ja mitä he ajattelevat työstään?
Eve edustaa Icehearts-kasvattajien uutta sukupolvea
Even koulutus- ja harrastetausta on liikunnassa, kuten useilla muillakin Icehearts-kasvattajilla. Myös kokemus työstä päiväkodissa on samanlainen kuin monilla kasvattajilla. Samankaltaisesta tausta huolimatta Eve edustaa Icehearts-kasvattajien uutta sukupolvea ─ eikä vain nuoremman ikänsä takia.
Kuten pidempään Icehearts-työtä tehneet kasvattajat ovat aiemmissa kanssakulkija -blogeissa kertoneet, pohjautui Icehearts-kasvattajan työn oppiminen vielä 2010-luvulla pitkälti vertais- ja työssäoppimiseen. Vuonna 2017 julkaistu Kasvattajan käsikirja vei perehdyttämistä askeleen eteenpäin, mutta vasta 2020-luvulla työhön perehdyttäminen on ammattimaistunut ja kasvattajan työtä käsittelevien materiaalien laatu parantunut ja määrä moninkertaistunut.
Eve kuuluu niiden viime vuosina aloittaneiden kasvattajien sukupolveen, jotka ovat saaneet sekä kattavan perehdytyksen ja voineet opiskella Icehearts-toimintaa lukemalla. Itseasiassa Even nälkä oppia, lukea ja ymmärtää Icehearts-kasvattajan työtä oli niin kova, että hän toimi apuna Iceheartsin digitaalisen oppimisympäristön sisällön arvioinnissa.
Vertais- ja työssäoppimisella on edelleen tärkeä paikkansa Icehearts-kasvattajan kokonaisvaltaisen ja pitkäkestoisen työn oppimisessa. Eve on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, millaista lisäarvoa huolellinen perehdyttäminen ja mahdollisuus omatoimiseen opiskeluun tarjoavat. Hän on jo muutaman vuoden jälkeen täysiverinen Icehearts-kasvattaja, joka tekee vakaalla työotteella tavoitteellista ja vaikuttavaa kasvatustyötä.
Vertaiset perehdyttivät työn käytäntöihin
Icehearts-kasvattajan työn Eve löysi tuttavansa kautta, joka on toiminut jo pitkään Icehearts-kasvattajana. Vantaalla auennut kasvattajan paikka herätti kiinnostuksen:
”Olin kuulut ringetten kautta tuntemaltani Oprilta paljon Icehearts-toiminnasta. Kun huomasin avoimen paikan, pyysin Opria kertomaan tarkemmin työstä. Kysyin, että mitä se työ tarkalleen ja kirjaimellisesti on ja sisältää. Pohdin asiaa ja päätin hakea paikkaa.”
Aiempi kokemus työstä lasten ja nuorten kanssa urheiluseuratoiminnassa ja päiväkodissa olivat tärkeä syitä Icehearts-kasvattajan työhön hakeutumiselle:
”Mä tykkään lapsista ja nuorista. Mä oon aina tykännyt työskennellä niiden kanssa. Mun äiti on töissä päiväkodissa, mikä varmaan heijastuu mun tapaan nähdä ja ajatella työtä lasten ja nuorten kanssa.”
Myös Even lähimmät kollegat Vantaalla ovat Icehearts-kasvattajien uutta sukupolvea. Eve tutustui työhön Vantaalla hiljan aloittaneiden Samuelin ja Jennin joukkueissa. Yhdessä nuoret kasvattajat ammensivat kuullusta ja luetusta sekä vanhempien konkareiden viisaista opeista, mutta tekivät kasvattajan työtä myös nuoren sukupolven tuoreella otteella.
”No ensin mä lähdin ihan tutustumaan lähialueisiin ja joukkueisiin. Olin paljon Mikkolan koululla siellä juuri aloittaneiden Sampan ja Jennin apuna. Totuttelin siihen arkeen ja seurailin, mitä työ on ja miten sitä tehdään. Kävin auttelemassa myös muissa pääkaupunkiseudun joukkueissa.”
”Tosi tärkeitä ihmisiä”
Keväällä 2024 alkoi Even varsinainen työ lasten kanssa eskareissa:
”Keväällä aloin etsiä niitä mun joukkueen lapsukaisia. Otin yhteyttä päiväkoteihin ja eskareihin. Siitä se alkoi tulevan joukkueen lasten valinta. Kävin tietenkin esittäytymässä Rekolanmäen koululla.”
Even ammatillinen kypsyys ja huolellinen valmistautuminen näkyivät muun muassa siinä, ettei Icehearts-työn aloittaminen suuremmin jännittänyt. Päiväkotimaailma ja pienet lapset olivat tuttuja, joten niiden suhteen mieli oli rauhallinen. Hieman orastavaa jännitystä oli siitä, miten esiopetuksen opettajat suhtautuvat Icehearts-kasvattajaan. Varsin nopeasti kävi selväksi, että Icehearts-toiminta oli eskarin opettajille ennestään tuttua.
Kun lasten koulutien alku lähestyi, kävi Eve tutustumassa kouluun. Joukkueen tyttöjen opettajat olivat uusia opettajia, joten Icehearts-kasvattaja pääsi yhdessä heidän kanssaan opettelemaan ekaluokkalaisten arkea.
”Niin se oli semmoinen helpottava tekijä. Kaksi ihan uutta opettajaa ja päästiin yhdessä rakentamaan sitä kuviota.”
Vaikka työn aloittaminen ja alku sujuikin hyvin, mahtui matkaan myös haastavia hetkiä. Eve kertoo, että välillä työn vastuullisuus mietitytti:
”Se tuli kuitenkin yllätyksenä, miten yksin sitä loppujen lopuksi on lasten kanssa. Varsinkin iltapäivisin koulun jälkeen. Kun muuten koulu hiljeni, niin tajusin, että nyt mä oon tässä lasten kanssa ja mun pitää yksin hoitaa tää homma. Mulla on myös valta päättää, että mitä me tehdään. Se oli alkuun jänskää.”
Eve pääsi nopeasti yli alun epävarmuuden tunteesta. Nyt tytöt aloittelevat toista luokkaa. Rutiinit on yhdessä löydetty ja muutama uusi tyttö liittyy syksyllä joukkueeseen.
”Tytöt on kyllä kasvanut aika paljon, että he tietävät tarkalleen, miten toimitaan. Arki pyörii kyllä aika kivasti. Parasta mulle on, että kaikki tytöt on edelleen hyvin iloisesti toiminnassa mukana. Kyllä noista tytöistä on muodostunut mulle semmoisia tosi tärkeitä ihmisiä.”
