Tämä teksti on Icehearts Europe -hanketta käsittelevän blogisarjan kahdeksas osa. Sen aiheena on lasten oikeuksien viikolla Helsingissä järjestetty kansainvälinen Icehearts Europe ja artikla 31-seminaari, jossa esiteltiin Icehearts-toimintaa ja Icehearts Europe -hanketta sekä YK:n lasten oikeuksien sopimuksen artiklaan 31 liittyviä lasten ja nuorten harrastamisen ja vapaa-ajan aloitteita ja toimintamalleja.
Vieraita Pohjolasta ja Baltiasta
Marraskuun lopussa Suomen Icehearts järjesti Helsingissä kolmannen ja samalla viimeisen Icehearts Europe -hankkeen vierailun Suomeen. Vierailu kokosi Helsinkiin järjestötoimijoiden lisäksi kuntien, Pohjoismaiden ministerineuvoston ja Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen edustajia sekä tutkijoita Pohjoismaiden ja Baltian alueelta. Lisäksi puhumassa oli kansanedustaja Sandra Bergqvist.
Seminaarin aiheena oli YK:n lasten oikeuksien sopimuksen artikla 31, jossa tunnustetaan lapsen oikeus leikkiin, lepoon ja vapaa-aikaan. Tähän liittyen seminaarissa kuultiin esimerkkejä erilaisista harrastamiseen ja vapaa-aikaan liittyvistä malleista ja aloitteista eri puolilta Pohjoismaita sekä Baltiaa. Esityksissä painottui haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten harrastaminen ja sen edistäminen yhteiskunnan eri tasoilla: politiikassa, strategioissa ja käytännössä.
Polttopisteessä lasten osallisuus ja vapaa-aika
Icehearts Europe ja artikla 31-seminaaria edelsi vierailu Vantaan Mikkolan kouluun, jossa tutustuttiin Icehearts-toimintaan kouluympäristössä. Vierailu ei ollut osa seminaarin virallista ohjelmaa, vaan muutamalle organisaatiolle järjestetty esittelytilaisuus. Mikkolassa noin kymmenhenkinen seurue tapasi koulun henkilökuntaa ja kuuli heidän kokemuksiaan Icehearts-toiminnasta. Toiminta onkin Mikkolassa tuttua, sillä sitä on järjestetty siellä jo vuodesta 2011 alkaen.
Mikkolan vierailun aikana kuultiin totta kai myös Icehearts-toimintaan osallistuvien lasten ja nuorten ajatuksia toiminnasta ja tavattiin Icehearts-kasvattajia. Aiempien Suomen vierailujen tapaan myös tämä vierailu päätettiin yhteisiin pallopeleihin ja leikkeihin Icehearts-lasten kanssa.
Itse seminaarin avasivat puheenvuorot Icehearts-toiminnasta Suomessa ja Icehearts Europe -hankkeesta. Tämän jälkeen kuultiin virolaisen SPIN-järjestön kokemuksia Icehearts Europe -toiminnan pilotoinnista ja THL:n tutkijoiden esitys Icehearts-pitkittäistutkimuksesta ja sen tuloksista. Erityisen lämpimän vastaanoton sai ohjelman osio, jossa kuultiin Icehearts-toimintaan osallistuneiden ja osallistuvien nuorten kokemuksia heidän saamastaan tuesta ja sen merkityksestä. Liikuttavat tarinat puhuttivat vielä illallispöydässä ja saunanlauteilla.
Kansanedustaja Sandra Bergqvist esitteli vieraille Harrastamisen Suomen mallia. Esityksessään hän korosti mallin lapsilähtöisyyttä. Lapsia ja nuoria kuullaan valtakunnallisesti keräämällä heiltä tietoa harrastamiseen ja Suomen malliin liittyvistä toiveista ja kokemuksista. Vastauksia hyödynnetään toiminnan kansallisessa ja paikallisessa suunnittelussa. Suomen mallin ytimessä on koululaisten merkityksellisen vapaa-aika ja mieluisa harrastaminen.
Seminaarissa kuultiin myös Norjassa ja Ruotsissa käytössä olevista vapaa-aikakorteista, joilla valtiot ja kunnat tukevat lasten ja nuorten harrastamista. Ruotsissa kortti on otettu käyttöön vasta hiljattain, kun taas Norjassa se on ollut käytössä pidempään. Esityksissään norjalaiset järjestö- ja kuntatoimijat kuitenkin toivat esiin, että vuonomaassa vapaa-aikakortti on joutunut poliittisen valtakamppailun pelinappulaksi, ja puutteellisen valtakunnallisen ohjauksen vuoksi toiminta on loppunut monissa kunnissa. Tästä kehityksestä oltiin harmissaan, ja puhujat korostivat, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen tarvitaan pysyvyyttä – tempoilu ei ole asiassa eduksi.
Norjassa lasten vapaa-ajantoimintaa pyritään edistämään kollektiivisesti. Järjestö- ja kuntatoimijat ovat tehneet yhteisen YK:n lasten oikeuksien sopimukseen perustuvan julistuksen, jonka tavoitteena on turvata kaikkien lasten ja nuorten oikeus harrastamiseen perheen sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Julistuksella pyritään edistämään muun muassa järjestösektorin ja kuntien yhteistyötä, lisäämään harrastusten saavutettavuutta sekä vahvistamaan lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia heidän vapaa-aikaansa ja harrastamiseensa liittyvässä työssä.
Tilaisuuden lopuksi UNICEF:n Erika Turunen esitteli kuulijoille Lapsiystävällinen kunta -mallia. Hän huomautti, että artikla 31 typistyy liian usein lasten ohjatun urheiluharrastuksen turvaamiseen. Artiklassa on kuitenkin kyse paljon laajemmasta lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan liittyvästä oikeudesta: lasten oikeudesta osallistua kulttuuri- ja taide-elämään sekä virkistys- ja vapaa-ajantoimintaan yhdenvertaisesti ja turvallisessa ympäristössä. Erika myös korosti, ettei kyse ole vain artiklasta 31, vaan että yhtä lailla tulee huomioida muutkin lasten oikeuksien sopimuksen artiklat.
Harrastustoimintaa kaikille lapsille ja nuorille
Edellä esiteltiin muutama poiminta seminaarin monipuolisesta ohjelmasta. Päivän aikana pohdittiin myös, miksi julkisessa keskustelussa painopiste niin voimakkaasti lasten ja nuorten syrjäytymisessä ja sen ehkäisyssä, miksei keskustella osallisuudesta ja sen edistämisestä? Tämä on tärkeä huomio. Voidaan ajatella, että kysymyksen uudelleenasettelu siirtäisi fokusta huolipuheesta myönteisempään ja rakentavampaan suuntaan. Tällä on suuri merkitys, kun pohditaan esimerkiksi sitä, millaista kuvaa aikuiset välittävät nuorille heidän tulevaisuushorisontistaan puheidensa kautta. Luommeko nuorille kuvaa haasteiden ja ongelmien kyllästämistä vai toiveiden ja mahdollisuuksien täyttämästä tulevaisuudesta?
Seminaarissa pohdittiin myös tapoja saada haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret mukaan harrastustoimintaan – he, jotka toiminnasta usein eniten hyötyvät. Kööpenhaminan Idrætsprojektet-toiminnan edustajat esittivät kuulijoille kärkkään kysymyksen: voidaanko vapaaehtoistyöhön perustuvalta urheiluseuratoiminnalta ja ohjaajilta odottaa sitä, että valmentaja pystyy huomioimaan ja tukemaan ulospäin oireilevia ja erityistä tukea tarvitsevia lapsia?
Vastatakseen kysymykseensä Idrætsprojektetin edustajat esittelivät toimintaansa. Siinä pyritään vahvistamaan haavoittavassa asemassa olevien lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja ja tukemaan heidän kiinnittymistään yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Esityksen lopuksi palattiin aiemmin esitettyyn kysymykseen pohtimalla, mikä oikeastaan onkaan urheiluseurojen ja valmentajien tehtävä. Onko se ensisijaisesti urheilullisten taitojen opettaminen vai tulisiko toiminnassa huomioida vahvemmin sosiaalisten taitojen opettaminen ja lasten osallisuus? Sosiaalisten taitojen vahvistaminen vähintäänkin edistää urheilullisten taitojen oppimista.
Pitkäjänteisyys on ankkuri maailman myrskyissä
Seminaarin lopuksi päivän keskeiset opit vedettiin yhteen: 1) politiikassa ja strategisella tasolla tulee huomioida se, että lasten ja nuorten tuen tarve ylittää hallituskausien rajat, 2) ympäristöt ja maailma muuttuvat, mutta vakautta ja turvaa lapsen elämään tuovat merkityksellinen ja turvallinen vapaa-aika sekä välittävä ja lapsen parasta ajatteleva aikuinen ja 3) kaikissa lapsissa on hyvää, se tulee vain nähdä.
Yhteenvedossa oli yhtymäkohtia Iceheartsin hallituksen puheenjohtaja Aleksandr Kanevskin seminaarin avanneeseen puheenvuoroon, jossa hän totesi, ettei haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten tukemisessa ole tarjolla pikavoittoja. Se vaatii sitoutumista, pitkäkestoisuutta ja pitkäntähtäimen hyvinvointi- ja rahoitusohjelmia.
Lisätietoja:
Kai Tarvainen
Hankevastaava
kai.tarvainen@icehearts.fi
044 493 9545
