Maaliskuussa 2025 kansalaisaloite.fi -palvelussa julkaistiin uusi aloite: ”Pitkäkestoinen, ehkäisevä työ lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi huomioitava valtionosuuslainsäädännössä.” Kuten jo aloitteen otsikosta käy ilmi, ehdotetaan siinä lainsäädäntötoimia takaamaan lapsen oikeus ehkäisevään ja pitkäkestoiseen tukeen. Aloitteen tavoitteena on edistää ennaltaehkäisyä ja siirtää painopistettä raskaista palveluista peruspalveluihin. Ennen kaikkea tavoitteena on parantaa pysyvästi lasten ja nuorten hyvinvointia. Eräänä esimerkkinä pitkäkestoisesta ja ennaltaehkäisevästä työstä aloitteessa mainitaan Icehearts-toiminta.
Kansalaisaloitteen takaa löytyy joukko kokeneita sosiaalialan ja lastensuojelun ammattilaisia. Mukana on yksityishenkilönä myös Suomen Icehearts ry:n toiminnanjohtaja Teemu Vartiamäki. Kansalaisaloitteen laatijoiden kokemus ja osaaminen näkyvät aloitteen sisällössä, sillä siinä tunnistetaan ja esitetään perusteellisesti lasten ja nuorten pahoinvoinnin yhteiskunnallinen ongelma sekä tarjotaan siihen konkreettinen ja kustannustehokas ratkaisu.
Aloitteen sisältö on ajankohtainen ja tärkeä. Lasten ja nuorten pahoinvointi on sekä inhimillinen ja sosiaalinen ongelma, joka tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi. Erityisen kalliiksi se tulee siksi, että ennaltaehkäisyn puuttuessa vaikeita ja kasaantuneita ongelmia hoidetaan raskailla ja kalliilla korjaavilla toimenpiteillä.
Aivan yksinkertaisista asioista kansalaisaloitteessa ei ole kysymys. Sisällön ymmärtäminen vaatii lapsi- ja nuorisokysymysten sekä palvelujärjestelmän tuntemista. Tämä kompleksisuus varmasti vaikuttaa osin siihen, että juuri ennen aloitteen sulkeutumista on allekirjoittajia vasta hieman toista tuhatta.
Vaikka kansalaisaloite ei näillä näkymin päädy eduskuntaan, on se ajankohtainen ja relevantti yhteiskunnallinen puheenvuoro lasten ja nuorten pahoinvointiin puuttumiseksi. Juuri tällaisia avauksia varten kansalaisaloite on luotu. Aloitteessa tehdyt huomiot lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja ennaltaehkäisystä ovat vahvoja kaikuja laajemminkin aiheesta käytävästä yhteiskunnallisesta keskustelusta: miksi lasten ja nuorten ongelmien annatetaan kasvaa valtaviksi, kun tarjolla olisi kustannustehokkaita ja vaikuttavia keinoja ehkäistä niitä ennalta?
Taustalla huoli lasten ja nuorten pahoinvoinnista
Yksi kansalaisaloitteen alullepanijoista on Tuusulassa sairaalakoulun rehtorina toimiva Terhi Ahonen. Hän on seurannut pitkään ja läheltä lasten ja nuorten pahoinvointia sekä työskennellyt aktiivisesti hyvinvoinnin parantamiseksi. Ahosen mukaan kansalaisaloite on avaus lasten ja nuorten pahoinvoinnista käytävään keskusteluun ja konkreettinen ehdotus tilanteen parantamiseksi. Mikäli kansalaisaloite ei mene läpi, niin vastavan voi tehdä uudelleen, kun sote-uudistuksen pahin jälkimyllerrys on ohi.
Ajatus tällaisesta kansalaisaloitteesta syntyi, kun ennaltaehkäisevää työtä tekevien sote-järjestöjen rahoitusleikkaukset lähestyivät. Myös Sote-uudistuksen myötä kuntien ja hyvinvointialueiden rajapinnoille syntynyt epäselvä tilanne huoletti. Terhi Ahosen mukaan tuntuu nurinkuriselta, että tukea tarvitsevat lapset tunnistetaan jo varhaiskasvatuksessa, mutta tarjolla ei ole heidän tarvitsemaansa pitkäkestoista tukea. Akuutiksi tilanteen tekee se, että samaan aikaan kun palvelujärjestelmässä kaikesta säästetään ja leikataan ja rakenteiden rajapinnoilla on kovia kasvukipuja, on pahoinvoivien lasten ja nuorten tilanne on menossa entistä huonompaan suuntaan.
Terhi Ahosen mukaan kansalaisaloitteen ydinviesti on, että lapsen oikeus ennaltaehkäisevään tukeen tulisi määritellä paremmin lainsäädännössä. Toinen viesti suuntautuu sote-uudistuksen mullistamaan palvelujärjestelmään, jossa toimintaan rajapinnoilla pitäisi saada selkeämmät normit.
Pitkäkestoisen tuen alleviivaaminen kansalaisaloitteessa ei ole pelkkää semantiikkaa, sillä pirstaleinen, ruuhkautunut ja usein määräaikaisuuksiin perustuva palvelujärjestelmä ei tarjoa lapsille ja nuorille tarpeellista jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Vaikeiden ongelmien hoitaminen vaatii aikaa ja vaikuttavuus syntyy vain ajan myötä.
Kansalaisaloite ei ole Ahoselle uusi vaikuttamisen muoto. Hän on tehnyt vastaavasta aiheesta myös kunta-aloitteita. Ahonen toivoo, että ainakin Keski-Uudenmaan kunnissa pahoinvoiville lapsille saataisiin riittävän varhain pitkäkestoista tukea. Samansuuntaisen toiveen on esittänyt lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen, joka on ”peräänkuuluttanut voimavaroja lasten kasvatukseen, sosiaalisten taitojen oppimiseen, oikean ja väärän opettamiseen sekä turvallisuuden tunteeseen kouluissa.”
Kansalaisaloitteen ajankohta on yhteiskunnallisessa keskustelussa napakymppi. Syksyllä 2025 Suomessa eletään lasten ja nuorten pitkäkestoisen tuen osalta kriittistä aikaa, jota politologit kutsuisivat käsitteellä ”critical juncture”. Stea-avustusten leikkaukset ovat olleet rajuja ja julkisuudessa on väläytetty lisäleikkauksia, jotka sysäisivät ennaltaehkäisevää työtä tekevät järjestöt syvään ahdinkoon. Lasten ja nuorten pahoinvoinnin ehkäisemiseksi tehtävä pitkäkestoinen työ olisi vaarassa kutistua lähes olemattomiin. Suomen hallituksen tänä syksynä tekemät päätökset määrittävätkin pitkälle tulevaisuuteen, millainen rooli kolmannella sektorilla ja ennaltaehkäisevällä työllä on suomalaisessa hyvinvointijärjestelmässä. Kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 17.8.2025 todetaan, mitataan nyt suomalaisen yhteiskunnan arvoja ja arvovalintoja.
