Kanssakulkija -blogeissa esitellään Icehearts-kasvattajia, heidän työtään ja ajatuksiaan kasvatustyöstä. Icehearts-kasvattajat tekevät vaativaa kasvatustyötä eri puolilla Suomea ja jokainen omalla Icehearts-mallia mukailevalla työotteellaan. Keitä he ovat ja mitä he ajattelevat työstään?
Reppu täynnä ammatillista osaamista ihmissuhdetyössä
Jarmo on niitä ihmisiä, joiden seurassa kaikkien on helppo ja hyvä olla. Rauhallisuus, lämpö ja humaani maailmankatsomus huokuvat kuusikymppisestä Icehearts-kasvattajasta. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi Jarmo kokee olevansa ihmissuhdetyössä omalla vahvuusalueellaan.
Jarmo on pitkänlinjan lapsi-, nuoriso- ja ihmissuhdetyön ammattilainen. Yli kolme vuosikymmentä kestäneestä työurasta suurin osa on kulunut lasten ja nuorten kanssa työskennellessä. Icehearts-kasvattajana Jarmo aloitti vuonna 2020. Elokuussa 2025 torniolaislähtöinen keravalainen perii Vinskin manttelin Iceheartsin kasvattajakaartin seniorina.
Ensikosketuksen nuorisotyön ammatilliseen puoleen Jarmo sai Peräpohjolan opistolta. Sieltä matka jatkui kurssikaverin perässä Helsingin nuorisotoimeen: ”Se oli never forget 95”.
Vuodet nuorisotyössä Helsingissä olivat antoisia ja opettavaisia. Jarmo sai työskennellä osaavien kollegoiden ja monien nuorisotyön legendojen rinnalla. Ammatillisen pätevyyden reppuun kertyi runsaasti osaamista:
”Menin töihin Malmille ja myöhemmin Jakomäkeen. Loistavia paikkoja nuoristyöhön. Kokemukseni olivat kaikkea muuta kuin julkisuudessa esitetyt kielteiset kuvaukset alueista. Nuoret olivat aivan loistavia tyyppejä. Toki moni oli vähän allerginen koulunkäynnille, mutta puhkesi todelliseen kukkaan nuoristyön piirissä. Mulla on niin lämpimiä muistoja Jakomäestä.”
Lisää kantamuksia reppuun tuli tehtävästä nuorisosihteerin sijaisena. Toimistotyö Töölössä tarjosi toisenlaisen näkökulman nuorisotyöhön ja sen kulisseissa työskenteleviin ammattilaisiin: ”Se oli kiinnostava ja hyvä keikka!” Erityisen vaikutuksen teki huikea Sinikka ”Sinttu” Haapanen, jonka Jarmo muistaa valtava sydämisenä ja mahtavana ihmisenä.
Ihmissuhdetyön rajoja etsimässä: Pälkäneeltä Egyptiin
Juuri ennen vuosituhannen vaihdetta Jarmon ammatillinen polku vei hetkeksi Pälkäneelle ja nuorisotyötä tekevän 4H-järjestön palkkalistalle. Työ kolmannella sektorilla ja pienessä kunnassa laajensi näkökulmaa työhön lasten ja nuorten kanssa: ”taas tuli osaamisen reppuun arvokasta täytettä.”
Välillä piti nähdä ja kokea maailmaa – kokeilla omia rajojaan ja haastaa itseään. Vahva osaaminen ihmissuhdetyössä avasi ovet matkaoppaan työhön. Hetken aikaa Jarmo hyödynsi vahvuuksiaan matkaoppaana Egyptissä, Kreetalla ja Madeiralla:
”Se, jos mikä, oli ihmissuhdetyötä. Pääsin hyödyntämään omia vahvuusalueitani. Ai, ai, että siellä oppi uusia asioita – työstä, ihmisistä, itsestään ja elämästä. Tietenkin se oli välillä raskasta, mutta mahtavaa työtä. Tuo pätkä elämässä antoi uusia työkaluja ja ihmissuhdetaitoja.”
Jarmon itsen ja oman ammatillisen osaamisen haastaminen jatkui. Matkaoppaan työtä seurasi rupeama pitkäaikaistyöttömien koulutuksen parissa. Tämä oli ainoa kohta Tornion miehen työuralla, joka veti mielen hieman apeaksi. Vaikka tukea ja apua kuinka tarjosi, eivät kaikki halunneet ottaa sitä vastaan. Joidenkin kohdalla hommasta ei tahtonut tulla mitään:
”Eräs mies söi vahvoja lääkkeitä ja otti ennen tapaamisiamme päälle vielä muutaman oluen. Se oli haastavaa ja raskastakin, kun kaikki yritykset auttaa, motivoida ja rakentaa positiivista tulevaisuutta tyssäsivät haluttomuuteen, passiivisuuteen ja motivaation puutteeseen.”
Vaikka työhön pitkäaikaistyöttömien kanssa mahtui synkempiä sävyjä, löytyi siitäkin kolikon kiiltävä puoli: ”Kyllä työ oli pääosin mukavaa ja palkitsevaa, mutta samalla se oli henkisesti raskasta ja uuvuttavaa. Taas opittiin paljon uutta.”
Paluu työhön lasten ja nuorten pariin
Jarmon työuran pitkäaikaisin pesti oli vuosituhannen alussa Sipoon nuorisotoimessa. Siellä hän pystyi erilaisissa rooleissa ja tehtävissä hyödyntämään nuoriso- ja ihmissuhdetyöstä keräämiään oppeja. Ja tietenkin oppimaan lisää. Työssäoppimisen lisäksi Jarmo suoritti nuorisotyön AMK-tutkinnon.
2010-luvun lopulla, kun Jarmolla oli takanaan yhtämittaisesti viitisentoista vuotta kunnallista nuorisotyötä, oli hyvä aika reflektoida omaa työuraa, osaamista ja kehittymisen paikkoja: mitä pystyy työlle antamaa, mitä työ tarjoaa itselle ja onko siinä vielä mahdollisuus kehittyä?
Jarmon reflektointia ryydittivät keskustelut ja kohtaamiset Icehearts-kasvattaja Tuomaksen kanssa. Aiemmin Jarmo oli ajatellut vahvuuksiensa olevan nimenomaan työssä nuorten ja aikuisten kanssa, mutta jo lapsuudesta alkava Icehearts-toiminta tarjoaisi aivan uusia mahdollisuuksia tukea ja auttaa. Jarmo tiesi ja oli nähnyt, että Icehearts-toiminnassa ihmissuhdetyö näytti todellisen voimansa ja vaikutuksensa. Olisiko hänestä työskentelemään lasten kanssa ja haastamaan itsensä syvän pään ihmissuhdetyössä?
Vuonna 2020 Jarmo aloitti työn Icehearts-kasvattajana. Eihän ihmissuhdetyön ammattilainen voinut jäädä rannalle työstä, jossa ihmissuhdeosaaminen todella punnitaan ja tuloksilla on elämän mullistavia vaikutuksia kymmenten lasten ja nuorten elämään.
Urasiirtymää edelsi oivallus siitä, että kunkin Icehearts-joukkueen toiminnan rakentuu kasvattajan ja lasten näköiseksi. Kuten jokainen nuorisotalo on omanlaisensa ja omat vahvuutensa omaava yksikkö, rakentuu jokainen Icehearts-joukkue kasvattajan vahvuuksien ja lasten tarpeiden kautta ainutlaatuiseksi yhteisöksi.
Tietenkin lasten kanssa työskentely jännitti aluksi Jarmoa, mutta reppuun oli vuosien varrella kertynyt niin paljon osaamista ihmissuhdetyöstä, että pieni kutina vatsanpohjassa antoi työhön lähinnä lisää puhtia. Palikat loksahtivat nopeasti paikalleen. Oli aika hyödyntää opittua, oppia uutta ja kehittää ammatillista osaamista.
”Tietenkin ymmärsin, että nyt pääsen mukaan jo varhaisessa vaiheessa. Voisin vaikuttaa alusta lähtien myönteisesti lapsiin ja heidän ajatusmaailmaansa. Edessä olisi pitkä ja antoisa yhteinen matka. Oppisin tuntemaan jokaisen lapsen ja ihmissuhteemme syvenisi yhteisellä matkalla. Näiden asioiden oivaltamisen jälkeen tuntui tosi hyvältä.”
Yhteisellä matkalla
Jarmon pojat ovat nyt kuudennella luokalla. He tulevat pian ikään, joka on Jarmolle nuorisotyöstä hyvinkin tuttu: ”ai että mä odotan sitäkin vaihetta, kun voin jutella poikien kanssa ihan uudella tavalla niiden elämästä ja unelmista.”
Jarmo käyttää työssään koetun ja työssä opitun ohella myös luettua. Hän hyödyntää poikien voimaannuttamiseen muun muassa Paulo Coelhon ajatuksia: ”rohkeus on sitä, että tekee vaikka jännittää” tai ”voittajat eivät luovuta ja luovuttajat eivät voita.” Nämä fraasit auttavat poikia vaikeissa tilanteissa.
Pojat ovat tulleet Jarmolle läheisiksi. Vuoden varrella kasvattajan ja joukkueen poikien välille on muodostunut vahva side:
”Tässä luodaan pitkiä ja pysyviä ihmissuhteita. Nuorisotyössä tullaan muutaman kerran viikossa talolle, mutta joukkueeni nuoria tapaan likimain päivittäin. Meidän välinen suhteemme on syvä ja syvenee koko ajan. Se saat minut oppimaan ja tuntemaan. Pojat tuntee minut ja luottaa kuin muuriin.”
Lopuksi ihmissuhdetyön ammattilainen kaivaa repustaan summaavan ajatuksen: ”Niin kauan, kun meillä riittää yhteistä tekemistä ja aikaa, niin tapahtuu hyviä asioita. Yhdessäolo, harrastaminen, liikkuminen ja muu tekeminen ovat välineitä siihen, että ihmissuhdetyö tuottaa tuloksia. Ja pojat ovatkin aktiivisia. He odottavat ja luottavat siihen, että mä teen niitten kanssa jotain hyvää ja mukavaa.”
