Voinemme onnitella itseämme kaikki. Icehearts-toiminta täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Oikea syntymäpäivä lienee 17.8, jolloin ensimmäisen Icehearts joukkueen ensimmäiset harjoitukset pidettiin Vantaan Hakunilassa. Se oli vapaaehtoista.
Mitä olemme oppineet tämän jakson aikana? Olemme oppineet, että kaikista lapsista tulee aikuisia. Olemme oppineet, että kasvaminen ei ole koskaan pelkkää iloa tai oodia sille. Tämä koskee sekä lasten että aikuisten kasvua ja organisaation kasvua. Hyvän kasvun oksia ovat ne tapahtumat, jotka ovat iloa täynnä. Kohtaamiset, mahtavat lapset, onnistumiset, mukavat leirit, onnistuneet rahoitukset, ystävyys ja hyvä työyhteisö ovat näitä oksia, muutaman mainitakseni. Tämä on ehkä paras kaikista työyhteisöistä omasta näkökulmastamme käsin. Hurraa ja onnea sillekin.
Kuten lasten kasvaessa myös organisaation kasvaessa virheillä ja virhearvioinneilla on tärkeä tehtävä. Tehdessämme virheitä, joudumme muuttamaan hieman ajatuksiamme ja toimintaamme. Onneksi suurin virhe Icehearts toimintamallin kehittämisessä tehtiin jo vuonna 1995. Olimme Ilkan kanssa silloin vasta kehittämässä ajatustamme Icehearts- toiminnasta. Ajattelin itse, että voittaminen on tärkeää ollessani 31-vuotias. Ajattelin siis perustaa joukkueen, jota ei voittaisi kukaan. Vihelsin pilliin ensimmäisissä harjoituksissa Hakunilassa elokuussa 1996. Kaikki 17 poikaa lähtivät karkuun. Ymmärsin silmänräpäyksessä, että nämä tuen tarpeessa olevat pojat kaipaavat jotain ihan muuta kuin voittamista. He kaipasivat niitä oikeasti tärkeitä asioita. Olimme luvanneet pojille viettää heidän kanssaan 12 vuotta. Lupausta ei petetä.
Mitä olemme maailmasta oppineet? Olemme oppineet ainakin sen, että yrittämistä ei kannata lopettaa. Olemme aina organisaationa yrittäneet nähdä kuuluisan tunnelin päähän sekä yksittäisen lapsen kohdalla että joukkueen kohdalla ja vielä koko organisaation kohdalla. Meitä seismerkin näyttäminen on ohjannut vain miettimään asiaa uudelleen. Olemme sinnikkäästi jatkaneet matkaamme ja keksineet ratkaisuja ongelmiin. Tämä kuluttaa ja samalla opettaa ja vahvistaa organisaatiota. Lapsia olemme kyenneet tukemaan ja auttamaan menestyksekkäästi jo 20 vuotta.
Olemme oppineet, että erilaisuus on voimaa. Joukkueissamme pelaa yli 500 lasta, kymmenessä kaupungissa, 28 joukkueessa. Jokainen lapsi on erilainen pelaajana, oppijana, ihmisenä ja kasvajana. Jokainen kasvattajamme on erilainen. Jokainen joukkueemme on erilainen. Jokainen toimintakaupunkimme on erilainen. Olemme oppineet, että mikään ei oikeastaan pysy. Kaikki muuttuu koko ajan. Teemme itse töitä kovasti, että jaksamme olla muutoksessa mukana jokaisen lapsen ja joukkueen ja koko pumppumme kanssa. Muutoksessa on hyvää se, että ymmärrämme koko ajan, että toiset ihmiset ovat tärkeitä ja kaikista kannattaa pitää huolta. Hyvää huolta. Erinomaista huolta.
Tämä 20 vuoden taival on alkusoittoa. Alkusoitto on ollut hyvä ja inhimillinen. Sellainen tavallinen ja lämmin. Lämmöstä kiitämme kaikkia tukijoitamme avustanne tähän asti ja eteenpäin. Kiitos lapset ja perheet, kiitos kasvattajat, kiitos vapaaehtoiset, kiitos tukijat, kiitos toimittajat, kiitos koko organisaatio, kiitos kaupungit, kiitos Suomi, kiitos Eurooppa ja kiitos koko maailma mahdollisuudesta. Mikäli maailma jaksaa, mekin jaksamme kohti uusia vuosikymmeniä.
Kumarrus,
Ville Turkka, toiminnanjohtaja
