”Tiedäksä Nelli, se yks juontaja kuvas niitä sen tyttöystäviä sängyssä. Mul on sen nimmari.” kertoo alakoululainen välitunnilla. Katsoo kysyvästi. Sanon, että se oli väärin toimittu tyttöystäviä kohtaan. Niin ei saa tehdä. Kysyn,lukiko lapsi tiedon netistä? ”Joo, mä seuraan kaikkee mielenkiintosta.”
”Mä seuraan tota yhtä tositv-sarjaa. Ne on kyllä vitsin tyhmiä siinä, kun ne koko ajan pettää toisiaan”, kertoo alakoululainen välitunnilla. Varmistan, että lapsi ainakin sanoo ymmärtävänsä, ettei niin toimita oikeassa elämässä.
”Kuuliksä mitä se yks ope oli tehny lapsille?”, kysyy alakoululainen välitunnilla. ”Mä niin haluaisin nähdä sen open. Kiva tyyppi, luki lehdessä. Ja se hyväksikäytti niitä lapsia. On ostellu jäätelöä ja kaikkee.” Taas varmistan, että lapsi ymmärtää kyseessä olevan rikoksen, ei viihteen.
Luen lehdet nykyisin kännykältä. Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää, että niin lukee moni muukin. Moni, joka ei tiedä, että on olemassa luotettavia ja ei niin luotettavia lähteitä. Netissä sana on aika vapaa. Ja kuva. Se, että kerrotaan aikuisten asioista lapsille, usein kuvien kera, on vähintäänkin arveluttavaa. Se, että vielä lisäksi löytyy tahoja, jotka vääristelevät asioita – se on kammottavaa.
Älypuhelin on lähes jokaisella koululaisella. Nettiin pääsee melkein jokaisessa julkisessa rakennuksessa. Ja ainakin kaverin puhelimelta, jos ei omalta.
Mitä se tekee lapsen moraalille lukea raiskauksista, hyväksikäytöstä, murhista? Mitä se tekee lapsen turvallisuudentunteelle katsoa 8-vuotiaana kaikki raaimmat kauhuleffat? Mitä se tekee lapsen ajatukselle parisuhteista katsoa pornoa kavereiden kanssa?
Sen lisäksi, että lapsi pelkää kuollakseen kauhuleffan näkyjä, hän ei voi kertoa siitä, sillä kauhuleffathan on kielletty lapsilta. Hän on toiminut väärin katsoessaan kauhuleffaa, jonka piti olla piilossa häneltä vielä 10 vuotta. Yksin pelkää, yksin ei saa unta.
Meillä on systeemi, jossa lapsen pitää itse valita, suojaako omaa mielenterveyttään vai ei. Meillä on systeemi, jossa lapselle annetaan kaikki tieto kaikesta maailmassa tapahtuvasta hyvästä ja pahasta.
Me emme anna lapsen käydä yksin kaupassa. Me emme anna lapsen päättää lomamatkasta.
MUTTA ME OLETAMME, ETTÄ LAPSI OSAA ITSE SUOJATA ITSEÄÄN ASIOILTA, JOTKA EIVÄT VIELÄ HÄNELLE KUULU?
Kaksi todellisuutta. Ulkoisesti lasten. Sisäisesti kaaos
Kirjoittanut: Nelli Niemelä, Icehearts Tyttötyön Kasvattaja ja Kehittäjä
