Yhdessä vihapuhetta vastaan

Sanoilla on valtaa niin rikkoa kuin rakentaa. Rikkoa toisen maailma tai tehdä siitä parempi paikka elää.

Satuttaa tai parantaa. Kumman sinä haluat sanoillasi tehdä?

Syrjäytyminen ei ala teini-iässä

Poistetaan siis projektit ja satsataan pysyvyyteen. Projekteilla voidaan rakentaa taloja, ei ihmistä. Jokaiselle tuen tarpeessa olevalle lapselle tulee mahdollistaa pysyviä aikuissuhteita, jotka elävät arkea yhdessä lapsen kanssa koulussa, vapaa-ajalla ja palveluverkostoissa, yhdessä kasvatuskumppanina lapsen huoltajien kanssa.

Helppo homma! Senhän osaa aikuinenkin.

Niin ja me yritettiin ja kokeiltiin. Ja kokeillaan taas ja sitten yritetään uudestaan. Joskus onnistutaan ja ehditään ja joskus ei, viha on välillä vikkelä kaveri. Mutta onneksi meillä on aikaa harjoitella. Tullaan yhdessä nopeammiksi ja vahvemmiksi ja joku päivä me se viha viisaudella voitetaan!

Miehille, isille, ukeille, vaareille, kasvattajille.

Kiitos suojasta, ohjauksesta, sammuttamisesta, rakentamisesta, turvasta, johtamisesta, lämmöstä, voimasta, älystä, välittämisestä, puolustamisesta ja katseista, joiden alla on hyvä.

Treenit koulussa

Toistoa, toistoa, toistoa. Minä autan, opettaja auttaa. Kaikki auttavat, jos näkevät, että yrität. Ihan niinkuin salibandyssakin.

Painajainen

Puhelin soi edelleen. Voitko auttaa? Voitko kertoa? Olitko paikalla? Olin koko ajan, vierellä. Siinä minun kuuluu olla. Viranomaisen papereissa on joku, joka tietää, joku, joka auttaa, joku, joka tuntee kaikki. Joku, johon kaikki luottavat. Se tekee asioiden hoitamisen helpoksi. Kiitos, sanovat viranomaiset. Minä kiitän heitä. Autatte ihmisiä, joista välitän. Taas hämmennys. Miksi autat? Mikä työ tämä on?

Ensimmäinen koulupäivä

Paljon uusia kasvoja. Tulisipa jo joku tuttu! Mistä ovesta pitikään mennä sisään? Onkohan repussa kaikki tarvittava? Muistankohan opettajan nimen oikein? Pitäisikö tarkistaa vielä neljännen kerran, että puhelin on äänettömällä? Mitähän tänään on ruokana? Saankohan uusia kavereita ja missä se vessa nyt taas olikaan…

Oikeus oppia

Lapsi ei osaa sanoa, että tarvitsee jotain enemmän. Lapsi syyttää itseään. Olen tyhmä, olen huono, en osaa. Ja kun hän kulkee peruskoulun näkymättömänä tai uhmakkaana tällä identiteetillä – me menetämme hänet.

Vuorovaikutuksen ytimessä

Lapsen ja nuoren kohdalla kohdatuksi tulemisen kokemus on ensiarvoisen tärkeää myöhemmän kehityksen kannalta. Jokaisen lapsen ja nuoren tulisi jokaisena päivänä kuulla, että hän on tehnyt jonkin asian hyvin, tästähän myös Icehearts-työssä on kysymys. Oli sitten kyseessä vilkas lapsi tai murahteleva teini, hän ansaitsee tulla kohdatuksi sellaisena, kuin on. Loppujen lopuksi elämässä ja koulutyössä on kyse vuorovaikutuksesta, sen toimimisesta tai toimimattomuudesta, yrittämisestä ja erehtymisestä turvallisten ihmisten ympäröimänä. Vähän niin kuin Tesoman koulun parkkipaikalla maanantaista torstaihin klo 16.15.

Kuulumisia kentältä

Olemme uuden organisaatiorakenteen tuoman muutoksen myötä päässeet kiertämään valtakunnallisesti Icehearts joukkueita tukitiimin muodossa. Näin tukitiimiläisenä on pakko sanoa, että Iceheartsissa on hyviä ihmisiä töissä, ihania lapsia mukana ja mahtavia yhteistyötahoja. Toiminnassa on läsnä paljon välittämistä ja rakkautta.