Hyviä tekoja

Hyvinvointi kasvaa hyvistä teoista ja aidoista hyvyyden kokemuksista. Kohdatuksi tulemisesta, välittämisestä. Siitä, että voi kuulua johonkin ja tuntea olevansa olemassa omana itsenään. Me puhumme klassisesta hyvyydestä. Sellaisesta, jossa hyvät teot tarttuvat.

Hetkeksi maailma pysähtyy

Puhun lyhyesti itsemurhasta. Enemmän haluan puhua elämästä. Ja puhunkin. Siitä, miten me parhaiten voimme kuolleen tytön muistoa kunnioittaa; elämällä elämämme niin hyvin kuin vain pystymme. Auttamalla toisia, antamalla toisten auttaa meitä. Muistamalla, että pahinkin tilanne menee yleensä ohi.

Mies kasvattajana

Erityisen huolissani olen siitä, että meitä miehiä on opettamisen ja kasvattamisen piirissä aivan liian vähän. Erityistä huolesta tekee se, että etteivät miehet pääse tai hakeudu alalle töihin.

Islamin leima

Turun puukotukset ovat olleet mielessä. Olen valmistautunut keskustelemaan, purkamaan ja kuuntelemaan. On ollut keskusteluja tyttöjen kanssa, mutta vähemmän kuin odotin. Tänään ymmärsin, miksi.

Pieniä hyviä tekoja

Kahden ja puolen vuoden aikana olen istunut näköalapaikalla otsikoiden ja linjapuheiden taakse. Sinne missä ruoho on kasvamassa – juureen ja perustyöhön. Siellä on ihminen ja sieltä löytyy valtava määrää tahtoa ja halua tehdä lapsillemme hyvää.

Pakkokeino on aina huonoin vaihtoehto

Tätäkö on se sivistys, jota olen yrittänyt opetella kaikkien kohtaamieni ihmisten kanssa? Onko meillä toisenlaisia mahdollisuuksia ongelman ratkaisemiseksi?

Pidetään huolta kesälläkin

Vähävaraisuus perheessä sulkee ovet paljon muultakin. Harrastamisen ja muun vapaa-ajan toiminnan vähyydestä lapset kärsivät etenkin kesällä. Mahdollisuudet lomanviettoon, matkailuun ja leireilyyn tai mökkeilyyn ovat vähissä.

Entäs jos?

Tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten eroille käyttäytymisessä löytyi paljon biologisia perusteita. Olen tähän saakka ajatellut, että reiluinta on kohdella kaikkia suurin piirtein samalla lailla. Siten kulttuuriset erot sukupuolten kasvatuksessa minimoidaan. Entäs jos?

Pääsenkö mäkin?

Minulla on ollut tapana kutsua tytöt omaan kotiini kahdesti vuodessa. Ihan vaan kylään. Aluksi se oli käytännön asia. En keksinyt muuta paikkaa, jossa voimme rauhassa kokkailla ison ja energisen(ehkä myös vähän sotkuisen) ryhmän kanssa. Nyt meille on muodostunut ihana perinne, jota me kaikki odotamme.

Kielen vankina

Me voisimme saada osallistuvia, tuottavia, onnellisia yhteiskunnan jäseniä huomattavasti nopeammin ja helpommin jos suostuisimme siihen, että asiat voisi hoitaa suomen kieltä taitavan ihmisen avustuksella vähän puutteellisemmallakin suomen kielen taidolla.