Painajainen

Puhelin soi edelleen. Voitko auttaa? Voitko kertoa? Olitko paikalla? Olin koko ajan, vierellä. Siinä minun kuuluu olla. Viranomaisen papereissa on joku, joka tietää, joku, joka auttaa, joku, joka tuntee kaikki. Joku, johon kaikki luottavat. Se tekee asioiden hoitamisen helpoksi. Kiitos, sanovat viranomaiset. Minä kiitän heitä. Autatte ihmisiä, joista välitän. Taas hämmennys. Miksi autat? Mikä työ tämä on?

Ensimmäinen koulupäivä

Paljon uusia kasvoja. Tulisipa jo joku tuttu! Mistä ovesta pitikään mennä sisään? Onkohan repussa kaikki tarvittava? Muistankohan opettajan nimen oikein? Pitäisikö tarkistaa vielä neljännen kerran, että puhelin on äänettömällä? Mitähän tänään on ruokana? Saankohan uusia kavereita ja missä se vessa nyt taas olikaan…

Oikeus oppia

Lapsi ei osaa sanoa, että tarvitsee jotain enemmän. Lapsi syyttää itseään. Olen tyhmä, olen huono, en osaa. Ja kun hän kulkee peruskoulun näkymättömänä tai uhmakkaana tällä identiteetillä – me menetämme hänet.

Vuorovaikutuksen ytimessä

Lapsen ja nuoren kohdalla kohdatuksi tulemisen kokemus on ensiarvoisen tärkeää myöhemmän kehityksen kannalta. Jokaisen lapsen ja nuoren tulisi jokaisena päivänä kuulla, että hän on tehnyt jonkin asian hyvin, tästähän myös Icehearts-työssä on kysymys. Oli sitten kyseessä vilkas lapsi tai murahteleva teini, hän ansaitsee tulla kohdatuksi sellaisena, kuin on. Loppujen lopuksi elämässä ja koulutyössä on kyse vuorovaikutuksesta, sen toimimisesta tai toimimattomuudesta, yrittämisestä ja erehtymisestä turvallisten ihmisten ympäröimänä. Vähän niin kuin Tesoman koulun parkkipaikalla maanantaista torstaihin klo 16.15.

Kuulumisia kentältä

Olemme uuden organisaatiorakenteen tuoman muutoksen myötä päässeet kiertämään valtakunnallisesti Icehearts joukkueita tukitiimin muodossa. Näin tukitiimiläisenä on pakko sanoa, että Iceheartsissa on hyviä ihmisiä töissä, ihania lapsia mukana ja mahtavia yhteistyötahoja. Toiminnassa on läsnä paljon välittämistä ja rakkautta.

Hyviä tekoja

Miten me voisimme kaikki aktivoitua niin, että saisimme lapsille tuotua enemmän tunnetta siitä, että olen hyödyksi. Että olen tärkeä. Että olen korvaamaton. Että olen rakas.

Leijonaemo

Vuosien traumat, vuosien vaikeneminen. Kuulen puheessa kysymyksen – voiko luottaa? Tapaan äidin, kuuntelen. Koko rankka historia, äidin, lapsen, koko suvun. Pidätän henkeä, yritän pitää yllä luottamuksen. Kuin puhaltaisi höyhentä, ettei se vaan putoaisi. Ettei se vaan putoaisi.

Tyttölaumasta joukkueeksi

Ilon kautta tulee onnistumisia. Pienet onnistumiset kohottavat itsetuntoa ja lisäävät motivaatiota. Tätä kautta tulee lisää onnistumisia. Onnistumiset tuovat myös voitonhalua. Jotta voit onnistua ja voittaa, täytyy USKALTAA enemmän!

Pienen lapsen elämässä päiviä ei pidä haaskata

Kaiken tohinan keskellä välillä unohtaa, kuinka paljon jo polun alkumatkalla on tapahtunut ja vasta katsellessa kuvia sen tajuaa. Itselle pari vuotta ei ole mitään, mutta pienen lapsen elämässä päiviä ei pidä haaskata. Yhteiset kokemukset vahvistavat ja minuus rakentuu eletyn elämän ja muistojen varaan.

Valitus

Mitä enemmän ja mitä syvemmälle tyttötyöhön menen, sitä enemmän pohdin tyttöjen asemaa. Olla kaunis. Olla helppo. Olla joustava. Jossakin ne epämiellyttävät tunteet silti ovat.