Kun on 13

En tunne yhtään 13-vuotiasta, joka mielellään kertoisi ongelmistaan vieraalle aikuiselle. En yhtään. Tunnen sen sijaan monia, jotka mielellään kertovat ongelmistaan ja tunteistaan tutulle aikuiselle.

Yhteistä yhteiskuntaa rakentamassa

Yhteistä yhteiskuntaa rakennamme vain ottamalla kaikki mukaan, näkemällä ihmisen värin ja kansallisuuden läpi.

Ylimielinen

Jokainen raivostuttava tapa kertoo, minulla on asiaa. Asiaa, jota en osaa tuoda esille niin, että sen ymmärtäisit. Joka kerta yritän, yritän niin kovasti ja silti usein epäonnistun. Tulkitsen väärin.

Näkeekö auttaja?

Lapsi ei hahmota tulevaisuutta kymmenen vuoden päähän. Ammatti, hyvä palkka ja asunto ovat kaukana jossain. Ja jos elämä on epäreilua, kuka voi taata, että hän jotain saavuttaa, vaikka yrittäisikin?

Treenit koulussa

Toistoa, toistoa, toistoa. Minä autan, opettaja auttaa. Kaikki auttavat, jos näkevät, että yrität. Ihan niinkuin salibandyssakin.

Painajainen

Puhelin soi edelleen. Voitko auttaa? Voitko kertoa? Olitko paikalla? Olin koko ajan, vierellä. Siinä minun kuuluu olla. Viranomaisen papereissa on joku, joka tietää, joku, joka auttaa, joku, joka tuntee kaikki. Joku, johon kaikki luottavat. Se tekee asioiden hoitamisen helpoksi. Kiitos, sanovat viranomaiset. Minä kiitän heitä. Autatte ihmisiä, joista välitän. Taas hämmennys. Miksi autat? Mikä työ tämä on?

Oikeus oppia

Lapsi ei osaa sanoa, että tarvitsee jotain enemmän. Lapsi syyttää itseään. Olen tyhmä, olen huono, en osaa. Ja kun hän kulkee peruskoulun näkymättömänä tai uhmakkaana tällä identiteetillä – me menetämme hänet.

Leijonaemo

Vuosien traumat, vuosien vaikeneminen. Kuulen puheessa kysymyksen – voiko luottaa? Tapaan äidin, kuuntelen. Koko rankka historia, äidin, lapsen, koko suvun. Pidätän henkeä, yritän pitää yllä luottamuksen. Kuin puhaltaisi höyhentä, ettei se vaan putoaisi. Ettei se vaan putoaisi.

Valitus

Mitä enemmän ja mitä syvemmälle tyttötyöhön menen, sitä enemmän pohdin tyttöjen asemaa. Olla kaunis. Olla helppo. Olla joustava. Jossakin ne epämiellyttävät tunteet silti ovat.

Sä voit nyt mennä

Olen kantanut tyttöjä reppuselässä vuodesta 2013. Ollut se, jota juostaan vastaan ja jonka huomiosta kilpaillaan. Tänä vuonna on tullut muutos. Olen toki tärkeä edelleen. Murrosikä, ihana ja kamala yhtä aikaa. Ja niin tärkeä vaihe kohti aikuisuutta, itsenäistä elämää.